Tässä artikkelissa tutkimme Shintarō Ishihara:n kiehtovaa maailmaa ja kaikkea, mitä sillä on tarjottavanaan. Shintarō Ishihara kiinnostaa kaiken ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Näillä sivuilla analysoimme perusteellisesti Shintarō Ishihara:n tärkeimpiä puolia, selvitämme sen mysteerit ja löydämme uusia puolia, joita et ehkä tiennyt. Valmistaudu uppoutumaan Shintarō Ishihara:n löytö- ja oppimismatkalle, joka antaa sinulle epäilemättä uuden ja rikastuttavan näkökulman.
Shintarō Ishihara | |
---|---|
石原 慎太郎 | |
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 30. syyskuuta 1932 |
Kuollut | 1. helmikuuta 2022 (89 vuotta) |
Kirjailija | |
Esikoisteos | Taiyō no kisetsu |
Palkinnot | |
Aiheesta muualla | |
www.sensenfukoku.net | |
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
|
Shintarō Ishihara (jap. 石原 慎太郎, Ishihara Shintarō; 30. syyskuuta 1932 – 1. helmikuuta 2022[1]) oli japanilainen kirjailija ja poliitikko. Hän syntyi Kōbessa ja valmistui Hitotsubashin yliopistosta. Hän voitti Akutagawa-palkinnon esikoisromaanillaan Taiyō no kisetsu (1955).
Ishihara on jatkanut kirjallista uraansa poliittisen uransa rinnalla. Hänen veljensä Yūjirō Ishihara oli näyttelijä, joka esiintyi muun muassa Taiyō no kisetsun elokuvaversiossa (1956). Myös Shintarō Ishihara on työskennellyt elokuvissa[2].
Ishihara istui liberaalidemokraattina Japanin ylähuoneessa vuosina 1968–1972 ja alahuoneessa 1972–1995. Hänestä tuli vuonna 1999 Tokion prefektuurin kuvernööri. Nationalistisen oikeiston edustajana pidetty Ishihara esitti julkisesti ksenofobisiksi luonnehdittuja mielipiteitä.[3]
Kōbunsha-kustantamo julkaisi tammikuussa 1989 Ishiharan ja liikemies Akio Moritan 160-sivuisen esseen ”No” to ieru Nihon (suom. Japani joka osaa sanoa ei). Sen keskeinen argumentti oli, että Japanilla ei ollut velvollisuutta loputtomiin kestää Yhdysvaltain vaatimuksia, ja että Japani voisi vastalauseena esimerkiksi myydä teknologiaa Neuvostoliittoon. Teoksesta Yhdysvalloissa levitetty epävirallinen englanninkielinen käännös aiheutti suuren kohun.[4]
Ishihara valittiin huhtikuussa 2012 neljännen kerran neljän vuoden kaudelle Tokion kuvernööriksi. 25. lokakuuta 2012 Ishihara ilmoitti eroavansa kuvernöörin tehtävästään ja perustavansa uuden puolueen.[5][6]