Tässä artikkelissa käsitellään Shy–Dragerin oireyhtymä:n merkitystä jokapäiväisen elämän eri osa-alueilla, niin työssä, henkilökohtaisella kuin sosiaalisella alalla. Shy–Dragerin oireyhtymä:llä on perustavanlaatuinen rooli päätöksissämme, asenteissamme ja käyttäytymisessämme, ja se vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti käsitykseemme ympäröivästä maailmasta. Kautta historian Shy–Dragerin oireyhtymä on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena, mikä on herättänyt eri tieteenalojen filosofien, tiedemiesten, sosiologien ja akateemikkojen kiinnostuksen. Tässä mielessä on tärkeää tutkia Shy–Dragerin oireyhtymä:n monia puolia ja sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan sekä mahdollisia tulevaisuuden seurauksia, joita sen jatkuvasta kehityksestä voi aiheutua.
Shy–Dragerin oireyhtymä on harvinainen, tuntemattomasta syystä aiheutuva sairaus, joka etenevästi vaurioittaa potilaan keskushermostoa. Oireisiin kuuluvat vapina, verenpaineen lasku, liikehäiriöt, erektiohäiriöt, näköhäiriöt sekä ongelmat virtsanerityksessä, suolen toiminnassa ja puheessa.
Shy–Dragerin oireyhtymä on parantumaton sairaus. Se johtaa kuolemaan keskimäärin noin 7–10 vuoden kuluessa oireiden alkamisesta. Tavallisimmat kuolinsyyt ovat keuhkokuume ja rytmihäiriöt.[1]
Shy–Dragerin oireyhtymä sai nimensä Milton Shyltä ja Glenn Dragerilta, jotka ensimmäisinä kuvasivat häiriön vuonna 1960.