Sidoskertaluku

Nykymaailmassa Sidoskertaluku on saavuttanut suuren merkityksen yhteiskunnan eri alueilla. Sen vaikutukset ovat heijastuneet politiikkaan, talouteen, kulttuuriin ja jopa ihmisten jokapäiväiseen elämään. Kautta historian Sidoskertaluku on ollut erilaisten keskustelujen ja analyysien kohteena, mikä on herättänyt kiinnostusta tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme Sidoskertaluku:n monia puolia, tarkastelemme sen vaikutusta nykyisessä kontekstissa ja ennustamme sen merkitystä tulevaisuudessa. Sidoskertaluku kutsuu meidät pohtimaan ja ymmärtämään paremmin ympäröivää maailmaa alkuperästään sen vaikutuksiin nykyelämässä.

Sidoskertaluku kuvaa molekyyliyhdisteessä keskenään sitoutuneiden atomien sitoutumisastetta. Sidoskertalukua verrataan yhden elektroniparin muodostamaan yksinkertaineen sidokseen. Kahden elektroniparin eli kaksoissidoksen kertaluku on 2 ja kolmoissidoksen 3. molekyyliorbitaaliteorian mukaan sidoskertaluku on sitovilla orbitaaleilla sijaitsevien elektronien ja hajottavilla orbitaaleilla sijaitsevien orbitaalien erotus jaettuna kahdella.[1][2][3][4][5]

Useimmiten sidoskertaluku on kokonaisluku, mutta se voi olla myös murtoluku. Tämä on tyypillistä yhdisteille, joiden rakenteilla on useita resonanssimuotoja esimerkiksi bentseenin sidoskertaluku on 1,5. Sidoskertalukua voidaan käyttää sidoksen vahvuuden laadullisena mittarina. Mitä suurempi sidoskertaluku on sitä vahvempi sidos on ja tällöin myös sidospituus on lyhyempi ja sidosenergia suurempi kuin alemmalla sidoskertaluvulla.[1][3][4][5][6][7]

Lähteet

  1. ↑ a b Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 15–16. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7 (englanniksi)
  2. ↑ Bond order IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  3. ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 658–659. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  4. ↑ a b Steven S. Zumdahl, Susan A. Zumdahl: Chemistry. (8. painos) Brooks Cole, 2008. ISBN 978-0-495-82992-8 (englanniksi)
  5. ↑ a b Thomas Engel & Philip Reid: Physical Chemistry. Pearson International, 2006. ISBN 978-0-321-64305-6 (englanniksi)
  6. ↑ John Kotz,Paul Treichel,John Townsend: Chemistry and Chemical Reactivity, s. 424–425. Cengage Learning, 2009. ISBN 978-0495390299 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Eric V. Anslyn, Dennis A. Dougherty: Modern physical organic chemistry, s. 20. University Science Books, 2006. ISBN 978-1-891389-31-3 Kirja Googlen teoshaussa Viitattu 2.1.2016. (englanniksi)