Siipyyn kirkko

Nykymaailmassa Siipyyn kirkko on edelleen erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Siipyyn kirkko synnyttää edelleen keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla sen vaikutuksista terveyteen ja hyvinvointiin aina talouteen ja politiikkaan. Kautta historian Siipyyn kirkko on ollut ratkaisevassa roolissa ihmisten elämässä: se on luonut trendejä, edistänyt kulttuurisia muutoksia ja haastavia käytäntöjä. Tässä artikkelissa tutkimme Siipyyn kirkko:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykypäivän merkitykseen. Tavoitteena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys tästä aiheesta.

Siipyyn kirkko
Kirkko heinäkuussa 2010
Kirkko heinäkuussa 2010
Sijainti Siipyyntie 660, Siipyy, Kristiinankaupunki
Seurakunta Kristinestads svenska församling, Kristiinankaupungin suomalainen seurakunta
Rakentamisvuosi 1972
Suunnittelija Erik Kråkström
Materiaali tiili, puu
Istumapaikkoja 350
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Siipyyn kirkko on Erik Kråkströmin suunnittelema Kristiinankaupungin Siipyyssä sijaitseva, kunnan itsenäisyyden viimeisenä vuotena 1972 tiilestä ja puusta rakennettu kahdeksankulmainen kirkko. Muuten tasakattoisen kirkon keskustassa on viistolappeinen katto-osa. Sisäkatteen muoto noudattelee ulkokaton muotoa. Kirkkosaliin voidaan liittää sekä seurakuntasali että erillinen tarjoiluhuone. Kirkon pinta-ala on 410 neliötä ja istumapaikkoja siellä on 350 hengelle. Alttarin puuveistoksen Risti purjeiden välissä on suunnitellut Erik Kråkström. Kirkon 14-äänikertaiset urut on valmistanut Hans Heinrich 1972. Tulipalossa 1969 tuhoutuneen edellisen kirkon vuonna 1831 rakennettu kellotapuli on uuden kirkon vieressä, sen kellot ovat vuosilta 1786, 1846 ja 1862.[1]

Muuta

Kirkon pihamaastossa on kellotapulin lisäksi myös sotien aikainen sankarihautausmaa.

Kuvia

  • Siipyyn vanhan kirkon kellotapuli.
    Siipyyn vanhan kirkon kellotapuli.
  • Kansalaissodassa kaatuneiden muistomerkki Siipyyn sankarihautausmaalla.
    Kansalaissodassa kaatuneiden muistomerkki Siipyyn sankarihautausmaalla.

Lähteet

  1. ↑ Markku Haapio, Laura Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 148. Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-9064-28-1