Siluro a lenta corsa
Tämä artikkeli käsittelee aihetta Siluro a lenta corsa, jolla on suuri merkitys ja ajankohtaisuus _var2-kentässä. Sen vaikutuksia yhteiskuntaan analysoidaan, samoin kuin sen vaikutuksia _var3:een. Lisäksi tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Siluro a lenta corsa:een, tavoitteena tarjota kattava ja täydellinen visio tästä aiheesta. Tarkastelemalla päivitettyä ja ristiriitaista tietoa pyritään tarjoamaan lukijalle selkeä ja objektiivinen näkemys Siluro a lenta corsa:stä sekä mahdollisista seurauksista, joita sen kehittäminen voi aiheuttaa tulevaisuudessa.
| Siluro a lenta corsa (S.L.C.) | |
|---|---|
 Siluro a lenta corsa |
|
| Perustiedot | |
| Alustyyppi | sukellustorpedo |
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Officine San Bartolomeo La Spezía |
| Laskettu vesille | 1935 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1943 |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | 6,70 m |
| Leveys | 0,533 m |
| Koneteho | 0,75 - 1,2 kW |
| Propulsio | sähkömoottori |
| Nopeus | maksimi 4,5 solmua - käyttönopeus 2,3 solmua |
| Toimintamatka | maksiminopeudella 6,5 km – käyttönopeudella 24 km |
| Miehistöä | 2 |
| Aseistus | |
| Aseistus | 220 kg, 250 kg, 300 kg räjähdyspanos, sytyttimenä Fratelli Borletti S.p.A.:n valmistama mekaaninen aikasytytin[1] |
Siluro a lenta corsa (S.L.C.) (suom. hitaasti liikkuva torpedo) on Italiassa 1930-luvun puolivälissä sukeltajien kulkuneuvoksi kehitetty sukellustorpedo, joita Italian kuninkaallisen laivaston (Regia Marina) taistelusukeltajayksikkö Decima Flottiglia MAS käytti toisen maailmansodan aikana tekemissään hyökkäyksissä liittoutuneitten sotasatamiin.[2][3]
S.L.C.:n prototyyppi valmistui vuonna 1935, sen pääsuunnittelijat olivat aliluutnantit Teseo Tesei ja Elios Toschi[4].
Käyttö
Maiale (suom. sika) kutsumanimen saanut sukelluslaite kehitettiin kuljettamaan sen päällä istuvat kaksi sukeltajaa ja laitteen irrotettavan nokkaosan sisältämä aikasytyttimellä varustettu 220 – 300 kg räjähdyspanos huomaamattomasti vihollissatamaan. Kohteeseen päästyään sukeltajat kiinnittivät irrottamansa nokan kohdealuksen pohjaan, käynnistivät aikasytyttimen ja lähtivät paluumatkalle 6,7 metrin mittaiseksi lyhentyneellä torpedollaan[5].[2] [3]
Rakenne
Laitteen runkona käytettiin 533 mm torpedon runkoa ja voimanlähteeksi siihen asennettiin sähkömoottori, jonka teho kasvoi alun 0,75 kilowatista viimeisen mallin 1,2 kilowattiin. Tehokkaimman version 30 akussa oli 150 ampeerin virta ja 60 voltin jännite. Akut oli sijoitettu rungon pohjalle ehkäisemään torpedon taipumusta pyörähtää pituusakselinsa ympäri. Suunnistamista varten laite oli varustettu kojelautaan kiinnitetyllä kompassilla[4].[3]
S.L.C.:tä valmistettiin seuraavasti[6]:
- Ensimmäinen prototyyppi vuonna 1935
- Toinen prototyyppi vuonna 1936
- 1. sarja vuonna 1936, 4 kappaletta
- 2. sarja vuonna 1939, 5 kappaletta
- "100" -sarja vuonna 1940, 8 kappaletta
- "200" -sarja vuosina 1941 – 1943, 24 – 30 kappaletta
Lähteet
- ↑ http://digilander.libero.it/avantisavoiait/Siluro%20Lenta%20Corsa%20SLC.htm#corpo%20centrale
- ↑ a b http://www.comandosupremo.com/SLC.html
- ↑ a b c http://www.regiamarina.net/arsenals/slc/slc_us.htm
- ↑ a b http://www.divingheritage.com/torpedokern.htm
- ↑ http://www.underwatertrust.org.uk/technical.php (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.anaim.it/uomini_e_mezzi.htm
Aiheesta muualla
- Bagnasco, Erminio: Italian Assault Craft 1940-1945: Human Torpedoes and other Special Attack Weapons. Seaforth Publishing, 2023. ISBN 978-1-3990-5608-3 (englanniksi)
- http://www.marina.difesa.it/comsubin/goi/storia/goi_storia04.asp
- http://www.comandosupremo.com/SLC.html
- http://www.regiamarina.net/arsenals/slc/slc_us.htm
- Siluro a lenta corsa SLC
- http://www.hnsa.org/ships/maiale.htm (Arkistoitu – Internet Archive)