Nykyään Simson ja Delila (Saint-Saënsin ooppera) on erittäin tärkeä ongelma, joka vaikuttaa moniin ihmisiin ympäri maailmaa. Globalisaation ja yhteenliittymien lisääntyessä Simson ja Delila (Saint-Saënsin ooppera):stä on tullut yleistä kiinnostavaa aihetta, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi. Simson ja Delila (Saint-Saënsin ooppera) on herättänyt laajaa keskustelua ja herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin kansalaistenkin keskuudessa sen vaikutuksista yhteiskuntaan ja sen seurauksiin henkilökohtaisella tasolla. Tässä artikkelissa tarkastellaan Simson ja Delila (Saint-Saënsin ooppera):n eri puolia ja sen vaikutuksia eri yhteyksissä.
Simson ja Delila | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Alkuperäinen nimi | Samson et Dalila | ||||||
Säveltäjä | Camille Saint-Saëns | ||||||
Libretto | Ferdinand Lemaire | ||||||
Pohjautuu | raamatun kertomukseen | ||||||
Kieli | ranska | ||||||
Kantaesitys |
1877 Weimar |
||||||
Aikajana Saint-Saënsin oopperoista | |||||||
|
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Simson ja Delila (Samson et Dalila) on Camille Saint-Saënsin säveltämä kolminäytöksinen ooppera, joka kertoo Raamatun Simsonista.
Saint-Saëns sai idean oopperaansa jo vuonna 1868. Sävellystyön valmistuttua ensimmäinen näytös esitettiin Pariisissa 26. maaliskuuta 1875, mutta se sai vihamieliset arvostelut ja säveltäjä yritti turhaan saada koko työtään Pariisin oopperoiden ohjelmistoon. Vasta 2. joulukuuta 1877 Saint-Saënsin ystävä Franz Liszt esitti sen Weimarin Hoviteatterissa nimellä Simson und Delila.[1] Paikalla oli Saint-Saënsin lisäksi myös hänen oppilaansa Gabriel Fauré. Teos oli suurmenestys. Pariisissa ooppera esitettiin kuitenkin vasta vuonna 1892[1].
Oopperan ehkä tunnetuin aaria on Delilan (mezzosopraano) toisessa näytöksessä Simsonille laulama Mon cœur s’ouvre à ta voix, sanatarkasti ”Sydämeni avautuu äänellesi”, Jussi Jalaksen suomennoksessa ”Kun kuulen äänesi”.[2][3] Kolmannen näytöksen vauhdikkaasta tanssista Bacchanale on tullut suosittu myös itsenäisenä orkesterikappaleena.[4]