Nykymaailmassa Sinfonia nro 104 (Haydn):stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille ihmisille. Olipa kyseessä käsite, näkyvä henkilö, historiallinen tapahtuma tai ajankohtainen aihe, Sinfonia nro 104 (Haydn) on onnistunut kiinnittämään huomiota ja herättämään keskustelua useilla yhteiskunnan aloilla. Sen vaikutus on ollut eri aloilla politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja viihteeseen. Koska Sinfonia nro 104 (Haydn) on edelleen korkealla globaalilla asialistalla, on ratkaisevan tärkeää kaivaa syvemmälle sen kontekstiin, vaikutuksiin ja merkitykseen nykymaailmassa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Sinfonia nro 104 (Haydn)-ilmiötä ja sen eri seurauksia tarjoamalla kattavan ja objektiivisen näkemyksen tästä nykyään erittäin tärkeästä aiheesta.
Joseph Haydnin 104. sinfonia D-duurissa ("Lontoo", H. 1/104) on Lontoon King's Theatressa. 4. toukokuuta 1795 kantaesitetty neliosainen sinfonia. Samassa yhteydessä esitettiin 100. sinfonia eli "Sotilassinfonia". Haydn sävelsi kaikkiaan kaksitoista "Lontoon-sinfoniaa" Lontoota varten eikä säveltänyt uusia sinfonioita 104. sinfonian jälkeen. Näiden sinfonioiden esityksiä alettiin kuitenkin pian pitää myös Itävallassa ja eri puolilla muuta Eurooppaa.[1]
Haydnin 104. sinfonian dramaattinen avaus johtaa energiseen allegroon, joka perustuu pääteeman laajamittaiseen kehittelyyn. Toinen osa (Andante) sisältää yksinkertaisen, kiireettömän teeman, joka syvenee melodisuuden ja harmonisuuden laajentuessa. Kolmannen osan menuetti on trio-osiossaan pehmeä ja hienorakenteinen. Finaalissa ("Spiritoso") tukeudutaan kroatialaiseen kansanlauluun (Oj Jelena), jonka Haydn todennäköisesti kuuli Eisenstadtissa. Kansanlauluteemaakin kehitellään kompleksisesti osan kuluessa.[1]