Nykyään Singspiel on erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle ihmisjoukolle. Singspiel:stä on tullut keskeinen keskustelunaihe eri alueilla joko yhteiskuntavaikutuksensa, arkielämän vaikutuksensa tai historiallisen merkityksensä vuoksi. Singspiel on herättänyt akateemikkojen, ammattilaisten ja uteliaiden huomion ilmaantumisensa ja ajan myötä kehittymiseensa. Tässä artikkelissa tutkimme Singspiel:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin. Tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkökulma tähän erittäin merkitykselliseen aiheeseen.
Singspiel (suom. laulunäytelmä) on saksankielinen musiikkiteatterin tyylilaji, jota voidaan pitää eräänlaisena oopperana tai operettina. Singspielille on tyypillistä resitatiivien korvaaminen puhutulla dialogilla. Mozart kirjoitti Wienissä keisari Joosef II:n tilauksesta singspielin Ryöstö seraljista (1782), ja jatkoi tyylilajin parissa oopperoissaan Der Schauspieldirektor (1786) ja Taikahuilu (1791), vaikka Taikahuilu sisältääkin runsaasti vaikutteita myös muista oopperan tyylilajeista.
Vaikka useimpien singspielien juoni on koominen ja saattaa sisältää taianomaisia ja satumaisia aineksia, ovat useimmat nykyiseen oopperaohjelmistoon jääneet singspielit, kuten Ludwig van Beethovenin Fidelio (1805) ja Carl Maria von Weberin Taika-ampuja (1821), tyylilajiltaan vakavia.