Sitra

Nykymaailmassa Sitra on saavuttanut suuren merkityksen useilla alueilla. Olipa kyseessä henkilökohtaisella, ammatillisella tai sosiaalisella tasolla, Sitra:llä on keskeinen rooli ihmisten elämässä. Sen merkitys näkyy tavassa, jolla se vaikuttaa jokapäiväiseen elämäämme, tekemissämme päätöksissä, keskusteluissamme ja toimissamme. Siksi on erittäin tärkeää analysoida ja ymmärtää perusteellisesti Sitra:n rooli elämässämme sekä sen vaikutus koko yhteiskuntaan. Tässä artikkelissa tutkimme Sitra:n eri puolia ja sen vaikutuksia eri alueilla, jotta voimme valaista tätä relevanttia ja mielenkiintoista aihetta.

Tämä artikkeli kertoo soittimesta. Sitra on myös Suomen itsenäisyyden juhlarahasto ja eräs Bahrainin saarista.
Sitra
Soitinryhmä Kielisoittimet
Alkuperämaa / ‑alue Etelä-Saksa, Itävalta
Liittyvä musiikin tyylilaji kansanmusiikki
Samankaltaisia soittimia kantele

Sitra, myös alppisitra tai vuorisitra on kielisoitin, jossa kaikukopan yli on pingotettu tavallisesti viisi melodiakieltä sekä 24–37 sointujen mukaan viritettyä säestyskieltä.[1] Se on suosittu soitin erityisesti alppimaissa ja Etelä-Saksassa.[2]

Melodiakielet on voitu virittää joko ns. baijerilaisen tai wieniläisen virityksen mukaan. Baijerilainen viritys on a, a, d, g, c. Wieniläisessä virityksessä äänet ovat a, d, g, g ja c.[1]

Melodiakielet kulkevat otelaudan nauhojen yli. Melodiakieliä soitetaan plektralla ja muut sormet voivat näppäillä sointukieliä. Alppi- ja sen sukulaissoittimen konserttisitran lisäksi soittimesta on olemassa versio nimeltä sointusitra, jossa sointukielet ovat ryhmissä, jotka on viritetty yleisimpien sävellajien kolmisoinnuiksi.[1]

Sitra on kehittynyt saksalaisesta Scheitholt-nimisestä soittimesta. Muita nykyisen sitran alkeellisempia edeltäjiä ovat olleet hummel ja langleik.[2]

Soitinluokituksessa sitrat merkitsee myös yleisnimityksenä kaikkia kaulattomia kielisoittimia, joissa kielet on pingotettu kaikupohjan yli. Sitran lisäksi sellaisia ovat esimerkiksi piano ja cembalo.[2]

Lähteet

  1. ↑ a b c Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg–Ö, s. 38. Helsinki: Weilin + Göös ja Otava, 1992. ISBN 951-35-4730-2
  2. ↑ a b c ”Sitra”, Tammen musiikkitietosanakirja, 2. osa (M–Ö), s. 166. Tammi, 1983. ISBN 951-30-5916-2