Siuro

Nykyään Siuro:stä on tullut yleinen kiinnostuksen aihe monille ihmisille ympäri maailmaa. Sen relevanssi ja merkitys ovat herättäneet suurta keskustelua ja analyyseja nyky-yhteiskunnassa. Eri näkökulmista Siuro on herättänyt asiantuntijoiden ja fanien huomion, ja siitä on tullut toistuva aihe keskusteluissa, keskusteluissa ja tutkimuksessa. Olipa se vaikutus kulttuuriin, talouteen, politiikkaan tai henkilökohtaisella tasolla, Siuro on edelleen jatkuvan huomion ja tutkimuksen kohteena. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti Siuro:n merkitystä ja merkitystä sekä sen vaikutusta nyky-yhteiskuntaan.

Siuro
Siuronkoski alkukeväästä
Siuronkoski alkukeväästä
Kaupunki Nokia
Suuralue Pirkanmaa
Kaupunginosa nro 11
Väkiluku 2 526[1] (31.12.2015)
Postinumero(t) 37200

Siuro on Nokian taajama ja 11. kaupunginosa. Se käsittää aiemmin Suoniemen kuntaan kuuluneen Siuronkosken länsipuolisen osan, jossa sijaitsivat Suoniemen kunnan hallintoelimet. Turun ja Porin ja Hämeen läänien raja kulki Siuronkoskea pitkin vuoden 1972 loppuun saakka. Myös Linnavuori lasketaan usein Siuron osaksi. Pohjoisessa alue rajoittuu valtatiehen 11 ja etelässä Kuloveteen. Siurosta on matkaa Nokian keskustaan vajaat kymmenen kilometriä ja Tampereelle 25 kilometriä.

Vaikka Siuro on varsin kylämäinen, sen suurimmat työllistäjät ovat tehtaita. Siurossa toimivat Agco Power -moottoritehdas ja Patrian moottorihuoltoyksikkö Linnavuoressa sekä Purson alumiinitehdas. Siuron rautatieasemalla pysähtyvät nykyään vain tavarajunat.

Historia

Siuron koulu.

Siuro syntyi Siuronkosken ja Tampere–Pori-rautatien risteyskohtaan 1890-luvulla radan valmistuessa. Hämeenkyröstä ja Kyröskoskelta kuljettiin vesitse Siuroon, josta jatkettiin junalla Tampereen tai Porin suuntiin. Tavaraliikennettä tuli Kyrön paperitehtaalta, joka kuljetti paperia ensin laivoilla, myöhemmin autoilla, Siuroon, jossa paperi kuormattiin juniin. Vielä 1960-luvulla Neuvostoliittoon mennyt vientipaperi lastattiin Siurossa. Kylässä oli aikoinaan myös malmivarasto, josta malmia lastattiin juniin. Valmetin Linnavuoren tehtaalle tehtiin myös pistoraide, joka palveli tehtaan tarpeita 1970-luvulle asti. Siuron rautatieasema avattiin liikenteelle 1895. Ratapihan länsipäässä oleva Siuronkosken rautatiesilta räjäytettiin sisällissodan aikana, mutta se saatiin korjattua vielä samana vuonna. Pistoraide Linnavuoren tehtaalle purettiin 1980-luvun lopulla. Henkilöliikenne Siuron asemalla lopetettiin vuonna 1989 ja tavaraliikenne vuonna 2002. Museovirasto on luokitellut Siuron rautatieaseman lähiympäristöineen valtakunnallisesti merkittäväksi suojelukohteeksi.[2]

Vajaat kolme kilometriä Siuron asemalta Porin suuntaan, Kuljun kartanon kohdalla, on sijainnut radan alkuperäisiin liikennepaikkoihin kuulunut Kuloveden seisake. Seisake nimettiin järven mukaan, koska Riihimäki–Tampere-radalla Lempäälässä sijaitsi jo Kulju-niminen liikennepaikka. Seisake palveli lähinnä vain Kuljun kartanon ja sen lähiympäristön tarpeita. Henkilöliikenne lopetettiin vuonna 1971 ja liikennepaikka lakkautettiin vuonna 1972. Paikalla olleet rakennukset on purettu.[3]

Ennen nykyisen tieyhteyden valmistumista vuonna 1969 valtatie 11 kulki taajaman halki. Tie on nykyisin yhdystie 2505. Samaa reittiä kulki myös valtatie 9, kunnes se siirrettiin 1950- ja 1960-lukujen taitteessa Kuloveden eteläpuolelle.

Siuron nimen epäillään olevan saamelaisperäinen. Kylä on asuinpaikkana yli tuhat vuotta vanha.

Muuta

Nokialaissyntyinen Kari Peitsamo on tehnyt laulut nimeltä ”Shanghaista Siuroon”, ”Takaisin Siuroon” ja "Back to Siuro".

Lähteet

  1. ↑ Asukasrakenne postinumeroalueittain 2015 Tilastokeskus. Viitattu 5.12.2017.
  2. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 120–121. Helsinki: Karttakeskus, 2010.
  3. ↑ Iltanen 2010.

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Siuro.