Siuru

Tämän päivän artikkelissa tutkimme Siuru:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä sen nykyiseen vaikutukseen perehdymme eri näkökohtiin, jotka tekevät Siuru:stä yleisen kiinnostuksen kohteen. Seuraavilla riveillä analysoimme sen merkitystä yhteiskunnassa, edistystä, jota se on kokenut ajan mittaan, ja tulevaisuuden ennusteita, joita Siuru:n ympärillä on kuviteltu. Tämä on kiehtova aihe, joka ei jätä ketään välinpitämättömäksi ja joka ansaitsee tarkastelun eri näkökulmista ymmärtääkseen täysin sen merkityksen nykymaailmassa.

Siuru, 1917. Takana Peet Aren (vas.), Otto Krusten, edessä: istumassa Friedebert Tuglas (vas.), Arthur Adson, Marie Under, August Gailit, Johannes Semper (taaempi) ja Henrik Visnapuu.

Siuru oli vuonna 1917 perustettu virolainen kirjailijayhdistys. Se jatkoi Noor-Eestin estetismin ja individualismin linjoilla, mutta symbolismin tyyliainesten oheen tuli futurismia ja ekspressionismia. Yhdistyksen julkaisu Siuru-albumi ilmestyi 1917–1919. Yhdistys myös harjoitti kustannustoimintaa. Useat jäsenet suuntautuivat 1920-luvulla Tarapitaan.[1] Siurun toiminta kesti vain muutaman vuoden, koska sen jäsenet olivat liian yksilöllisiä muodostaakseen kiinteää ryhmää.[2]

Siurun jäseniä olivat runoilijoista Artur Adson, Johannes Semper, Marie Under, Henrik Visnapuu ja prosaisteista August Gailit ja Friedebert Tuglas.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Facta 2001, WSOY 1985, 15. osa, palsta 15
  2. ↑ Zetterberg, Seppo: Uusi Viron historia, s. 247. SKS, 2017. ISBN 978-952-222-838-3