Snooker-kausi 2010–2011

Snookerin ammattilaiskausi 2010–2011 käynnistyi elokuussa 2010. Ammattilaisten ranking-turnauksiin sijoitetaan ranking-listan 16 parasta pelaajaa suoraan 32 pelaajan kaavioon.

Vuonna 2010 tehtiin tämän kauden alla uudistuksia ammattilaisten pääkiertueelle. Perinteinen Grand Prix muuttui nimeltään World Openiksi, jonka formaatti poikkeaa perinteisestä ranking-turnauksesta arvottujen peliparien sekä nopeatahtisen pelisysteeminsä vuoksi ^[1]. Snooker-kausi laajentui myös Saksaan, missä sovittiin järjestettäväksi German Masters-turnaus. Kauden aikana järjestetään myös Players Tour Championship-turnaussarjana pienempiä turnauksia, joista voi saavuttaa ranking-pisteitä. Näistä puolet järjestetään Britteinsaarten ulkopuolella Saksassa, Belgiassa sekä Tšekissä. Yksi suurimpia uudistuksia on myös se, että turnausten pelikaavioon sijoitetaan pelaajat kahden vuoden muuttuvan ranking-listan perusteella, eikä koko kauden virallisen sijoituksen perusteella, kuten aikaisemmin. Muutosten takana on pitkälti kattojärjestön (WSA) uusi puheenjohtaja Barry Hearn. ^[2]

Tälle kaudelle kiinalainen Liang Wenbo nousi ensimmäistä kertaa 16:n parhaan joukkoon ranking-listalla ^[3]. Eliittiin palasi myös skotlantilainen, välillä masennuksestakin kärsinyt ^[4], Graeme Dott vuoden 2010 maailmanmestaruuskisoissa (Betfred.com World Championship) saavuttamiensa pisteiden turvin. Dott pelasi finaalissa Australian Neil Robertsonia vastaan, mutta Robertson voitti ensimmäisen mestaruutensa erin 18–13 nousten näin ensimmäistä kertaa urallaan kolmen parhaan sijoitetun pelaajan joukkoon ^[5]. Lisäksi muutaman vaikeamman kauden kärsinyt walesilainen Mark Williams jatkoi nousuaan ja palasi 10:n parhaan joukkoon sijalle 8. Lajin pitkän linjan englantilainen huippupelaaja Peter Ebdon putosi pettymyksekseen 16:n parhaan joukosta ensi kertaa 16 vuoteen ^[6]. Kausi on siinä mielessä historiallinen, että ensimmäistä kertaa pääkiertueella pelaa naispuolinen pelaaja Reanne Evans, joka on voittanut naisten snookerin maailmanmestaruuden kuusi kertaa peräkkäin ^[7].

Kauden avaavassa Wuxi Classic-kutsuturnauksessa oli jälleen finaalissa Ding Junhui, mutta pidemmän korren veti Shaun Murphy. Uudet pienemmät ranking-turnaukset Star Xing Pai Players Tour Championship 1 ja 2 eivät tarjonneet suuria yllätyksiä, sillä voittajaksi selviytyivät viime vuosien menestyjät Mark Williams sekä Mark Selby. Kolmannessa sen sijaan voittajaksi selviytyi Tom Ford, joka saavutti ensimmäisen ranking-pisteitä tuovan turnausvoittonsa. Kesäsarjan neljännessä pienemmässä turnauksessa Barry Pinches, joka on myös tätä ennen jäänyt ilman suurempaa menestystä, kukisti finaalissa itse Ronnie O'Sullivanin. Myös nuori Judd Trump sai kokea ensimmäisen ranking-turnausvoittonsa Paul Hunter Classic-turnauksessa elokuussa. Tämäkin turnaus kuuluu pienempiin ranking-turnauksiin ja on osa Euro Players Tour Championship-sarjaa.

Ensimmäinen isompi ranking-turnaus pelattiin syyskuun alussa Shanghaissa, jossa yllätysfinalistiksi nousi ammattilaisturnauksessa 148 pisteen lyöntisarjan suorittanut (vapaapallotilanteesta) Jamie Burnett, mutta finaalissa Ali Carter piti pintansa ja saavutti jo toisen suuren ranking-turnausvoittonsa ^[8]. Toinen suurturnaus pelattiin melkein heti edellisen perään Glasgow'ssa, jossa hallitseva maailmanmestari Neil Robertson nousi voittajaksi kaadettuaan semifinaalissa Mark Williamsin ja finaalissa Ronnie O'Sullivanin, kirjoittaen näin jälleen historiaa olemalla ensimmäinen australialainen ranking-listan ykköspelaaja ^[9]. Belgiassa Euro Players Tour 2:n voittajaksi selviytyi Shaun Murphy erin 4-2, vastustajanaan Martin Couch ^[10]. Peräkkäisinä lokakuun alun viikonloppuina pelatuissa Players Championship Tour 5 ja 6 -turnauksissa voittajaksi selviytyivät Ding Junhui ^[11] sekä Dominic Dale ^[12]. Euro Players Tour 3-6 -osakilpailut ennen syyskauden päätöstä saivat voittajikseen Marcus Campbellin, Stephen Leen, puolen vuoden pelikiellon kärsineen John Higginsin sekä Michael Holtin ^[13]. Higgins oli kahdessa peräkkäisessä pienturnauksessa finaalissa, joten hän teki vahvan paluun kilpakentille. Paluun kruunasi todellinen trillerivoitto UK Championshipin finaalissa, jossa hän nousi 6-9 -tappioasemasta voittoon vanhaa kilpakumppaniaan Mark Williamsia vastaan ^[14].

Vuoden 2011 alussa Ding Junhui saavutti toisella (finaali-) yrittämällään Masters-tittelin kaataen finaalissa Marco Fun erin 10-4. Finaali oli ensimmäinen, jossa pelasi kaksi aasialaispelaajaa ^[15]. Kevään ensimmäisessä ranking-turnauksessa Williams eteni toisen kerran peräkkäin finaaliin ja tällä kertaa hän ei päästänyt voittoa käsistään, vaikka vastustaja Mark Selby tasoittikin vielä tilanteeksi 7-7 oltuaan 4-7-tappiolla ^[16]. Helmikuun puolivälin tienoilla pelatussa Welsh Openissa finaalin valtasivat kaksi skotlantilaispelaajaa John Higgins ja Stephen Maguire, joista Higgins nousi 23. ranking-turnausvoittoonsa alun 2-5-tappioasemasta ^[17]. PTC -turnaussarjan päätösturnauksessa Shaun Murphy kaatoi finaalissa Martin Gouldin, joka oli ensimmäisessä isossa ranking-turnausfinaalissaan, puhtaasti erin 4-0 ^[18]. China Openissa myös ensikertalainen finalisti Judd Trump päihitti Mark Selbyn tiukassa taistossa erin 10-8. Trump eteni myös maailmanmestaruuskilpailujen finaaliin, jossa kuitenkin John Higgins päihitti hänet vain kolmen erän erolla ja voitti neljännen maailmanmestaruutensa.

Vaaleansinisellä taustalla korostettu on suurturnaus ^[19].

Ajankohta	Turnaus	Paikka	Voittaja	Hävinnyt finalisti	Lukemat
2.–6.6.	Rundili Wuxi Classic	Wuxi	Shaun Murphy	Ding Junhui	9-8
25. - 27.6.	Star Xing Pai Players Tour Championship 1	Sheffield	Mark Williams	Stephen Maguire	4-0
9. - 11.7.	Star Xing Pai Players Tour Championship 2	Sheffield	Mark Selby	Barry Pinches	4-3
6. - 8.8.	Star Xing Pai Players Tour Championship 3	Sheffield	Tom Ford	Jack Lisowski	4-0
11. - 14.8.	Star Xing Pai Players Tour Championship 4	Sheffield	Barry Pinches	Ronnie O'Sullivan	4-3
26. - 29.8.	Euro Players Tour Championship 1 Paul Hunter Classic	Furth	Judd Trump	Anthony Hamilton	4-3
6.–12.9.	Shanghai Masters	Shanghai	Ali Carter	Jamie Burnett	10-7
18.–26.9.	World Open	Glasgow	Neil Robertson	Ronnie O'Sullivan	5-1
30.9.–3.10.	Euro Players Tour Championship 2	Brugge	Shaun Murphy	Matthew Couch	4-2
7.–10.10.	Star Xing Pai Players Tour Championship 5	Sheffield	Ding Junhui	Jamie Jones	4-1
14.–17.10.	Star Xing Pai Players Tour Championship 6	Sheffield	Dominic Dale	Martin Gould	4-3
22.–24.10.	Euro Players Tour Championship 3	Russelheim	Marcus Campbell	Liang Wenbo	4-0
28.–31.10.	Euro Players Tour Championship 4	Offenburg	Stephen Lee	Stephen Maguire	4-2
11.–14.11.	Euro Players Tour Championship 5	Hamm	John Higgins	Shaun Murphy	4-2
18.–21.11.	Euro Players Tour Championship 6	Praha	Michael Holt	John Higgins	4-3
4.–12.12.	UK Championship	Telford	John Higgins	Mark Williams	10-9
9.–16.1.	The Masters	Lontoo	Ding Junhui	Marco Fu	10-4
28.–30.1.	World Snooker Shootout	Blackpool	Nigel Bond	Robert Milkins	1-0 (58-24)
3.–6.2.	German Masters	Berliini	Mark Williams	Mark Selby	9-7
14.–20.2.	Welsh Open	Newport	John Higgins	Stephen Maguire	9-6
17.–20.3.	PTC Grand Final	Dublin	Shaun Murphy	Martin Gould	4-0
28.3.–3.4.	China Open	Peking	Judd Trump	Mark Selby	10-8
16.4.–2.5.	Betfred.com World Snooker Championship	Sheffield	John Higgins	Judd Trump	18-15

Ajankohta	Turnaus	Paikka	Voittaja	Hävinnyt finalisti	Lukemat
27.–28.11.	Matchroom Premier League	Norfolk	Ronnie O'Sullivan	Shaun Murphy	7-1
29.-31.10.	Power Snooker	Prestatyn	Ronnie O'Sullivan	Ding Junhui	572-258
21.–24.3.	Championship League	Norfolk	Matthew Stevens	Shaun Murphy	3-1

• Kausi 2009–2010
• Kausi 2008–2009
• Kausi 2007–2008
• Kausi 2006–2007
• Kausi 2005–2006

^{[20] [21] [22]}

Sij.	Nimi	Maa	Ed. sij.	MM	147
1	John Higgins, MBE		4	3	5
2	Neil Robertson		9	1	1
3	Ronnie O'Sullivan		1	3	9
4	Allister Carter		5		1
5	Ding Junhui		13		2
6	Stephen Maguire		2		1
7	Shaun Murphy		3	1	1
8	Mark Williams, MBE		15	3	1
9	Mark Selby		7		1
10	Mark Allen		11
11	Stephen Hendry, MBE		10	7	9
12	Ryan Day		6
13	Graeme Dott		28	1	1
14	Marco Fu		8		1
15	Mark King		16
16	Liang Wenbo		27		1

• World Snooker
• Premier League Snooker (Arkistoitu – Internet Archive)
• Championship League Snooker (Arkistoitu – Internet Archive)