Tämän päivän artikkelissa haluamme perehtyä Soihtu (opiskelijalehti):een, aiheeseen, joka on noussut ajankohtaiseksi viime vuosina ja joka on vaikuttanut yhteiskuntaan eri tavoin. Soihtu (opiskelijalehti) on herättänyt suurta kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin suuren yleisön keskuudessa, se herättää keskustelua ja pohdiskelua eri aloilla tieteestä ja teknologiasta politiikkaan ja kulttuuriin. Koko artikkelin aikana tutkimme eri näkökohtia, jotka liittyvät Soihtu (opiskelijalehti):een, analysoimalla sen merkitystä, vaikutuksia ja sen tuomia haasteita. Lisäksi tutkimme, kuinka Soihtu (opiskelijalehti) on kehittynyt ajan myötä ja miten se on vaikuttanut nykyiseen sosiaaliseen dynamiikkaan. Älä missaa tätä täydellistä analyysiä, joka valaisee ilmiötä, joka edelleen kiehtoo ja vaikuttaa yhteiskuntaan.
Soihtu oli vuosina 1931–1991 Helsingissä ilmestynyt vasemmistolainen opiskelijalehti. Sitä julkaisi alkuun Akateeminen Sosialistiseura (ASS) ja 1960-luvun lopusta alkaen Sosialistinen Opiskelijaliitto (SOL), jonka jäsenjärjestö ASS oli. 1930-luvulla Soihtu edusti Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) päälinjasta eronnutta vasemmistososialismia, ja silloinen ASS:n johto tunnettiin sen mukaan ”soihtulaisina”. 1970-luvulla Soihtu oli Suomen Kommunistisen Puolueen opposition linjauksia seuranneen taistolaisen opiskelijaliikkeen äänenkannattaja.
Lehden näytenumero ilmestyi marraskuussa 1931 ja ilmestyminen vakiintui seuraavan vuoden aikana.[1] Nimenä oli alun perin Soihtu: sosialidemokraattinen aikakauslehti.[2] Ensimmäisessä numerossa lehden tarkoitukseksi ilmoitettiin marxilaisen sosiaalidemokratian tuntemuksen parantaminen ja syventäminen ajankohtaisia ja teoreettisia aiheita käsittelemällä.[1] Lehden keskeisiä toimittajia 1930-luvulla olivat Mauri Ryömä, Cay Sundström ja Raoul Palmgren. Siihen kirjoittivat myös Ahti Myrsky, Kaisu-Mirjami Rydberg, Maija Savutie ja Elvi Sinervo. Soihtu sai salaista rahoitusta Neuvostoliitosta.[3] Lehden vasemmistososialistista linjaa edustanut sisältö vaikutti siihen, että koko ASS erotettiin SDP:stä vuonna 1937.[4] Lehden ilmestymistiheys oli suurimmillaan vuosina 1937–1939, jolloin se ilmestyi noin 20 kertaa vuodessa.[2] Soihdussa talvisodan alla ilmestyneet ja Neuvostoliiton kantoja myötäilleet Ryömän kirjoitukset tarjosivat viranomaisille riittävän perusteen lehden lakkauttamiselle.[5] Päätoimittajaa Aimo Rikkaa vastaan nostettiin painokanne välirauhan aikana vuonna 1940, ja lehden ilmestyminen keskeytyi kokonaan jatkosodan ajaksi (1941–1944).[1]
Soihdun ilmestyminen alkoi uudelleen vuonna 1945. Ilmestymistahti ja sisällön painotukset vaihtelivat paljon ASS:n kulloisenkin tilanteen mukaan.[1] Järjestö julkaisi lehteä vuoteen 1967. Seuraavana vuonna Soihtu ei ilmestynyt lainkaan, mutta aloitti vuonna 1969 uudelleen. Julkaisijaksi vaihtui SOL ja alaotsikoksi ”Sosialistisen opiskelijaliiton lehti”.[2] 1970-luvulla Soihdusta tuli SOL:n linjan mukaisesti taistolaisen opiskelijaliikkeen äänitorvi. Yli satasivuisessa lehdessä julkaistiin liikkeen keskeisimmät teoreettiset kannat. Ajankohtaisempiin asioihin keskittyi liiton agitaatiolehti Soihdunkantaja (1971–1981).[6] SOL päätti lopettaa toimintansa lokakuussa 1990,[7] ja Soihtu lakkasi ilmestymästä vuonna 1991. Viimeisessä vaiheessa julkaisijana toimi hetken aikaa Soihdun Tuki -yhdistys.[2]