Somalia on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena pitkään. Sen merkitys on siinä, miten se vaikuttaa jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti, mitä Somalia tarkoittaa, sen historiaa, sen nykyistä merkitystä ja tulevaisuuden ennustetta. Lisäksi analysoimme, miten Somalia vaikuttaa yhteiskunnan eri sektoreihin ja miten se on kehittynyt ajan myötä. Tämä artikkeli pyrkii antamaan kriittisen ja objektiivisen näkökulman kattavan näkemyksen Somalia:stä ja sen vaikutuksesta nykymaailmassa.
Somalian liittotasavalta Jamhuuriyadda Federaalka Soomaaliya جمهورية الصومال الفدرالية (Jumhūriyyat aṣ-Ṣūmāl al-Fiderāliyya) |
|
---|---|
Valtiomuoto | parlamentaarinen liittotasavalta [1][2] |
Presidentti Pääministeri |
Hassan Sheikh Mohamud Hamza Abdi Barre |
Pääkaupunki |
Mogadishu (2 855 800 as.) |
Muita kaupunkeja | Hargeisa (500 000–800 000 as.) |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 637 657 km² [3] (sijalla 43) |
– josta sisävesiä | 1,6 % |
Väkiluku (2022) | 12 386 248 [4] (sijalla 85) |
– väestötiheys | 16,4 as. / km² |
– väestönkasvu | 2,42 % [4] (2022) |
Viralliset kielet | somali, arabia[5] |
Valuutta | Somalian šillinki (SOS) |
BKT (2020) | |
– yhteensä | 13 9 milj. USD [4] (sijalla 158) |
– per asukas | 800 USD |
HDI (2012) | 0.285 (sijalla ?) |
Elinkeinorakenne (BKT:sta) | |
– maatalous | 60 % [3] |
– teollisuus | 7 % [3] |
– palvelut | 33 % [3] |
Aikavyöhyke | UTC+3 |
– kesäaika | ei käytössä |
Itsenäisyys Italiasta ja Britanniasta |
1. heinäkuuta 1960 |
Lyhenne | SO |
– ajoneuvot: | SO |
– lentokoneet: | 6O |
Kansainvälinen suuntanumero |
+252 |
Tunnuslause | (ei mottoa) |
Kansallislaulu | ”Qolobaa Calankeed” |
|
Somalia (somaliksi Soomaaliya, arab. الصومال, al-Ṣūmāl) on maa Afrikan sarvessa, Itä-Afrikassa. Maan pinta-ala on noin 638 000 neliökilometriä ja väkiluku noin 16,8 miljoonaa.[6] Somalian suurin väestönryhmä ovat somalit. Somalian liittotasavalta (somaliksi Jamhuuriyadda Federaalka Soomaaliya, arab. جمهورية الصومال الفدرالية, Jumhūriyyat aṣ-Ṣūmāl al-Fiderāliyya) perustettiin vuonna 1960. Aluksi se tunnettiin paimentolaisdemokratiana,[7] kunnes Siad Barre kaappasi vallan vuonna 1969 ja perusti Somalian demokraattisen tasavallan, joka hajosi 1977 puhjenneen kapinoinnin ja 1980-luvun lopulla alkaneen sisällissodan seurauksena vuonna 1991.
Valta on maan eteläosassa Yhdistyneiden kansakuntien (YK) tunnustaman väliaikaishallituksen ja pohjoisosassa tunnustamattomien Somalimaan, Galmudugin, Puntmaan ja Maakhirin käsissä. Väkivalta on lisääntynyt väliaikaisen hallituksen kukistettua islamilaisten tuomioistuinten vallan Etiopian joukkojen avulla vuoden 2006 lopulla. Kaikki armeijat saavat toimeentulonsa ryöstelyllä ja huumekaupalla. Rosvojoukot vaivaavat maaseutua.[8]
Somalia, joka yleisesti luokitellaan yhdeksi maailman hauraimmiksi valtioiksi, kuuluu sekä maailman köyhimpiin kuin myös turvattomimpiin maihin. Transparency Internationalin tekemän vuoden 2020 selvityksen mukaan Somalia on Etelä-Sudanin kanssa maailman pahiten korruptoituneimpia valtioita, niiden saadessa vain 12 pistettä 100:sta.[9] Maata vaivaavat myös luonnonkatastrofit ja kuivuus. Pohjois-Somaliassa on kuivaa vuoristometsää, etelässä puolikuivaa savannia. Somalian rannikon pituus on yli 3 000 kilometriä. Rannikon pituuden vuoksi vuoden 2004 tsunami aiheutti Afrikan maista suurinta tuhoa Somaliassa. Sekasortoisen tilan vuoksi rannikolle on tuotu kaatopaikkajätettä ja mereen ongelmajätteitä. Ulkomaisten troolareiden salakalastus on pääosin loppunut Puntmaan alueella toimivien merirosvojen vuoksi.[10][11]
Muinaiset egyptiläiset tunsivat nykyisen Puntmaan alueen Somaliassa ja kutsuivat sen asukkaita mustiksi berbereiksi. Alueen perinteinen elinkeino on ollut paimentolaisuus ja asukkaat ovat käyneet kauppaa ohipurjehtivien arabien ja roomalaisten kanssa. Adalin sulttaanikunta syntyi 1300-luvulla. Se kesti pitkälle 1500-luvulle ja hajosi turkkilaisten ja portugalilaisten tukemissa sodissa ja pikkuvaltioiksi. Rannikolle syntyi joukko kaupunkivaltioita, jotka olivat tärkeitä keskuksia 1600-luvulle asti.[12]
Vuoden 1884 Berliinin konferenssin myötä Euroopan maat alkoivat jakaa Afrikkaa keskenään ja 1800-luvun lopulla Italia, Ranska ja Britannia valtasivat alueelta siirtomaita. Britit ottivat Brittiläisen Somalimaan protektoraatikseen 1887 Egyptin joukkojen vetäytymisen jälkeen. Ranska ja Britannia sopivat alueittensa rajoista 1888. Italia perusti 1889 Italian Somalimaan Keski-Somaliaan, johon liitettiin Sansibarin sulttaanilta saadut maat. Pohjoisessa Ranska valtasi Afarsin ja Issasin alueet, jotka tunnettiin Ranskan Somalimaana ja joka itsenäistyi lopulta Djiboutina. Kaksikymmenvuotista vastarintasotaa brittejä vastaan johti Muhammed Abdullah Hassan perustaen Dervissien valtion joka kesti vuodesta 1896 aina vuoteen 1920 asti, jolloin vastarinta päättyi RAF:n pommituksiin. Italia liitti 1925 omiin alueisiinsa vielä Jubbajoen itäpuolisen alueen Keniasta.[13]
Mussolinin aikana Italian joukot hyökkäsivät Abessiniaan (Etiopia) 1935 ja elokuussa 1940 Brittiläiseen Somalimaahan. Britit hyökkäsivät tammikuussa 1942 vapauttaakseen Italian miehittämät alueet, jotka vallattiin muutamassa kuukaudessa. Vuonna 1950 YK antoi Somalian Italian huoltohallintoalueeksi.[13] Somalian Ogadenin maakunta luovutettiin Etiopialle.[12]
Somalia itsenäistyi 26. kesäkuuta 1960, ja 1. heinäkuuta Italian Somalimaa ja Brittiläinen Somalimaa yhdistyivät itsenäiseksi liittovaltioksi. Kansalliskokous valitsi Aden Abdullah Osman Daarin ensimmäiseksi presidentiksi. Hän nimitti Abdirashid Ali Shermarken ensimmäiseksi pääministeriksi. Tasavallan alkuvaiheeseen kuuluivat rajariidat naapureiden Kenian ja Etiopian kanssa. Shermarke voitti seuraavat presidentinvaalit 1967. Shermarke murhattiin 15. lokakuuta 1969, jota seurasi 21. lokakuuta sotilasvallankaappaus. Asevoimien kenraalista Mohamed Siad Barresta tuli valtionpäämies.[13]
Siad Barre julisti maan sosialistiseksi ja kansallisti suuren osan taloutta. Vanha verisukulaisuuteen perustuva klaanijärjestelmä pyrittiin hävittämään väkisin. Neuvostoliitto tuki aluksi Siad Barren hallitusta, mutta lopetti tukensa sen yritettyä vallata 1977 Etiopialta Ogadenin alueen. Siad Barre katkaisi välinsä Neuvostoliittoon ja hänen tukijakseen tuli Yhdysvallat. Somalian joukot menestyivät aluksi ja lähestyivät Addis Abebaa, kunnes Neuvostoliiton ja Kuuban avulla Etiopian joukot ajoivat ne pois Ogadenista 1978. Tyytymättömyys Siad Barrea vastaan alkoi kasvaa 1981, kun hän erotti Mijertyn ja Isaqin klaanien jäsenet hallituksesta. Siad Barre ajettiin viimein maanpakoon 1991.[13]
Siad Barren hallinnon kukistuminen sisällissodassa merkitsi valtion hajoamista ja valtavaa pakolaisuutta eli somalien diasporaa.[14] Vuonna 1991 maan pohjoisosan entinen Brittiläinen Somalimaa julistautui itsenäiseksi nimellä Somalimaa. Vaikka se onkin Etelä-Somaliaa vakaampi, sitä ei ole virallisesti tunnustanut mikään valtio.[15]
Vuonna 1992 Yhdistyneet kansakunnat lähetti apua Somaliaan, mutta Yhdysvaltain joukot joutuivat vetäytymään vuonna 1995 kärsittyään raskaita tappioita. Vuonna 1998 maan keskiosat julistautuivat autonomiseksi nimellä Puntmaa.[16]
Somalian tasavaltaa ei ole käytännössä ollut olemassa tammikuun 1991 jälkeen. Eri klaanien edustajat tapasivat 1997 Kairossa ja sopivat uuden kansallisen hallituksen perustamisesta. Huhtikuussa 2001 sotaherrat Etiopian tukemana perustivat oman hallituksensa kansallista hallitusta vastaan. Lokakuussa 2002 21 sotivaa fraktiota ja väliaikainen hallitus solmivat aselevon ja 2004 perustettiin Keniassa uusi väliaikainen parlamentti. Lokakuussa se valitsi presidentiksi Abdullahi Yusufin.[13]
Vuonna 1999 alkoi kolmas kapinaliike, ja Rahanweynin vastarinta-armeijan hallitsema Lounais-Somalia julistautui itsenäiseksi 1. huhtikuuta 2002.[17] Sen pääkaupunki vallattiin kuitenkin saman vuoden lokakuussa ja sen päämiehet liittyivät väliaikaisen hallituksen ministereiksi. Heinäkuussa 2006 Somalian lounaiskulmassa Kenian rajalla oleva Jubamaa julistautui itsenäiseksi. Sekä Jubamaa että Lounais-Somalia tukevat väliaikaista hallitusta.[18]
Vuoden 2006 aikana Mogadishusta lähtöisin oleva Islamilaisten oikeusistuinten liitto otti haltuunsa suuren osan maasta, ja joulukuussa 2006 se julisti olevansa sodassa väliaikaista hallitusta ja sitä tukevia Etiopian joukkoja vastaan. Joulupäivänä Etiopian ilmavoimat iski islamistien hallussa oleville lentokentille, ja Etiopian panssareiden ja tykistön tuella väliaikaisen hallituksen joukot etenivät nopeasti ja marssivat 28. joulukuuta Mogadishuun islamistien luovutettua sen ilman vastarintaa.[19]
Väliaikaishallituksen saatua Etiopian joukkojen tuella pääkaupungin haltuunsa siellä käytiin 16-vuotisen sodan raskaimpia taisteluja. Kaupungissa surmattiin noin 2000 ja 365 000 asukasta ajettiin kaupungista maaseudulle.[20]
Kevään 2007 aikana toteutetun väliaikaishallituksen ja etiopialaisjoukkojen pääkaupungin ja muun Somalian muiden alueiden valtausten päätyttyä Afrikan unionissa saatiin aikaiseksi yhtenäinen päätös lähettää rauhanturvaajia Somaliaan. Uganda ja Nigeria lähettivät yhteensä kolme pataljoonaa joukkojaan operaatioon.[21]
Islamistien al-Shabaab-joukot ovat saaneet raporttien mukaan aseita, esimerkiksi Igla-ilmatorjuntaohjuksia, Eritrealta. Joukot ovat myös siirtyneet käyttämään sissi- ja itsemurhapommitustaktiikoita. Etiopian joukot vastasivat muun muassa käyttämällä valkoista fosforia. Sotaherrat ovat myös aktivoituneet ja hankkineet aseita saadakseen jälleen haltuunsa entiset alueensa. Merirosvous on myös lisääntynyt merkittävästi Islamilaisten oikeusistuinten liiton tappion jälkeen.[22]
Somalian oppositio kokoontui syyskuussa 2007 Eritrean pääkaupungissa Asmarassa, jossa perustettiin Somalian vapautuksen allianssi (ALS). Sen osallistujat pyrkivät kaatamaan väliaikaishallituksen ja poistamaan maasta sitä tukevat Etiopian joukot, jotka eivät olleet osoittaneet vetäytymisen merkkejä, joko diplomatialla tai sodalla.[23][24]
Marraskuussa 2008 presidentti Abdullahi Yusuf sanoi hallituksen olevan romahtamassa ja pitävän hallussaan vain Mogadishua ja Baidoaa, jossa käytiin päivittäisiä taisteluja. Hallitus ei kyennyt toimimaan lähinnä Abdullahi Yusufin ja pääministerin Nur Hassan Husseinin välisten ristiriitojen vuoksi. Vastarinnan johtoon taas nousi ääriradikaali islamistinen al-Shabaab-liike.[25] Abdullahi Yusuf Ahmed erosi presidentinvirasta joulukuussa 2008 hävittyään valtataistelun pääministerille ja hallitukselle.
Etiopian joukot aloittivat vetäytymisen Somaliasta tammikuussa 2009. Vetäytymistä perusteltiin sillä, että Afrikan unioni ja kansainvälinen yhteisö epäonnistuivat Somalian vakauttamisessa. Eronneen Abdullahi Yusuf Ahmedin seuraajaksi valittiin tammikuussa 2009 Djiboutissa järjestetyssä äänestyksessä entinen Islamilaisten oikeusistuinten liiton johtaja Sharif Sheikh Ahmed. Väliaikaishallituksen toimikautta jatkettiin kahdella vuodella.[13]
Heinäkuussa 2011 YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö (FAO) julisti suurimman osan Somaliasta nälänhätäalueeksi. Alueella oli kuollut tuhansia ihmisiä nälkään ja miljoonia oli siirtynyt maaseudulta kaupunkeihin ja paennut naapurimaiden puolelle, lähinnä Keniaan.
16. lokakuuta 2011 Kenian armeija ylitti rajan Somaliaan. Kohteena olivat al-Shabaab-ryhmän joukot, jotka ovat hyökkäilleet Keniaan surmaten ja kaapanneet turisteja ja avustustyöntekijöitä rajan taakse.[26] Marraskuussa myös Etiopian joukot siirtyivät rajan yli.[27]
Ensimmäinen Somalian parlamentti sitten vuoden 1991 valittiin elokuussa 2012. Parlamentista oli tarkoitus tulla 275-jäseninen, mutta se valittiin jonkin verran vajaana.[28] Parlamentti valitsi puhemiehekseen Mohamed Osman Jawarin[29], ja syyskuussa presidentiksi valittiin Hassan Sheikh Mohamud.[30] Somalian uudeksi presidentiksi valittiin helmikuussa 2017 Mohamed Abdullahi Mohamed.[31]
Somalian siirtymäkauden hallituksen mandaatti loppui vuonna 2012, ja maasta tehtiin uuden perustuslain mukaan liittovaltio. Somaliaan perustettiin kaksikamarillinen parlamentti jossa on ylähuone ja alahuone (kansanhuone)[32][2]
Ylähuoneen eli senaatin 54 edustajaa valitaan eri osavaltioiden valtuustoissa, viimeksi vuonna 2021. Alahuoneen 254 edustajaa valitsevat valitsijamiesneuvostot, joiden jäsenten valinnassa paikallisjohtajilla ja klaanien johdolla on sananvaltaa. Viimeisin valintakierros päättyi huhtikuussa 2022.[4]
Vuosi | Väkiluku (milj.) |
---|---|
1950 | 2,3
|
1975 | 3,9
|
2000 | 8,9
|
2025 * | 18,4
|
2050 * | 34,9
|
2075 * | 56,0
|
* ennuste |
Somalialaiset kuuluvat seemiläis-haamilaisiin kansoihin. Väestönkasvu on ollut nopeaa. Vuonna 1950 somaleita oli 2,3 miljoonaa, vuonna 2022 jo 16,8 miljoonaa ja vuonna 2050 lukumääräksi arvioidaan 34,9 miljoonaa.[6]
Somalian väestöstä noin 85 prosenttia on somaleita, muita etnisiä ryhmiä ovat somalian bantut ja arabit.[3] Useimmat somalit puhuvat somalin kieltä tai sen murretta. Suurin murre on maymay eli maay jota puhutaan Jubba- ja Shebelli-jokien välisellä alueella. Maay voidaan katsoa myös omaksi kielekseen, sillä sen puhujien on vaikea ymmärtää somalin kirjakieltä.[33][34] Uskonnoltaan useimmat ovat sunnimuslimeita.[3]
Perinteisesti Somaliassa voidaan erottaa kolme erilaista kulttuuria, jotka ovat kehittyneet toisistaan erillään, mutta yhteistyössä toistensa kanssa: paimentolaiset, maanviljelijät ja kaupunkilaiset. Enemmistön muodostavat sisämaan paimentolaiset. Vuonna 1975 paimentolaisia oli noin 60 prosenttia ja viljelijöitä ja kaupunkilaisia molempia noin 20 prosenttia.[35]
Terveydenhoito on erittäin puutteellista. Esimerkiksi äitiyskuolleisuus on eräs maailman korkeimmista. Vuonna 2015 maassa menehtyi keskimäärin 732 äitiä 100 000 synnytystä kohden.[36]
Somalin kieli on afroaasialaisten kielten kuušilaiseen alaryhmään kuuluva kieli, jota puhutaan valtakielenä Somaliassa ja Djiboutissa sekä vähemmistökielenä Etiopiassa ja Keniassa. Toisin kuin monet muut Afrikan maat, Somalia on kielellisesti varsin yhtenäinen.[37] Somalin sukukieli oromo (galla) on yksi Etiopian tärkeimmistä kielistä. Somalian kieltä on kirjoitettu monella eri kirjoitusjärjestelmällä: arabialaisilla, latinalaisilla ja kahdella omalla somalian aakkostolla. Latinalaiset kirjaimet ovat olleet käytössä vuodesta 1972.[38]
Klaanit ovat somalien perinteinen ja tärkein sosiaalinen ryhmä osana kulttuuria ja politiikkaa. Klaanius periytyy isän mukaan; lapsi kuuluu samaan klaaniin kuin isänsä. Lapset saavat oman nimensä lisäksi isänsä ja isoisänsä nimen. Tapana on ollut opetella kaikkien esi-isiensä nimet jopa 30 sukupolvea taaksepäin. Tästä lapset ovat samalla oppineet klaaninsa, johon he kuuluvat. Naimisiin mennessään naiset pitävät oman nimensä ja isänsä klaanin johon ovat syntyneet. Klaanit usein jakautuvat ala-klaaneihin, jotka voivat jakautua vielä moniin ala-klaaneihin. Perinteisesti avioliitot on yhdistäneet klaaneja, sillä ne on solmittu eri klaanien välillä. Käytäntö on kuitenkin muuttunut 1990-luvun sisällissodan myötä, ja nykyään on yleisempää mennä saman klaanin jäsenen kanssa naimisiin.[39]
Klaanit on somalipaimentolaisten perinteinen poliittinen järjestelmä. Sen pohjalta on sodittu, sovittu ja soviteltu taloudellisista eturistiriidoista. Klaanijärjestelmän pohjalta on eri intressiryhmät liittyneet yhteen tai eronneet. Klaanit eivät ole puhtaasti sukujärjestelmä, vaan pienemmät klaanit ovat voineet liittyä suurempiin ilman sukulaisuutta. Klaanien sukupuu ei siten välttämättä kerro geneettisestä sukulaisuudesta. Perimätieto, että osa somaliklaaneista olisi peräisin Arabian niemimaalta, on helppo osoittaa vääräksi. Arabialaiset nimet ovat tulleet käyttöön vasta 1500-luvulla. Somalian itsenäistyessä 1960-luvulla Somali Youth Legaue päätti luopua klaanijärjestelmästä ja siirtyä puoluejärjestelmään, sillä klaanijärjestelmää pidettiin syynä Somalian hajanaisuuteen. Siad Barren aikana klaanit kiellettiin, mutta Barre itse käytti hyväkseen klaanien välisiä ristiriitoja hallitessaan maata. Barren kukistuttua klaanijärjestelmästä on tullut jälleen avoin poliittisen vallankäytön väline.[40]
Somalia jakautuu hallinnollisesti 18 alueeseen (gobol), jotka jakautuvat 75 piiriin. Alueet ovat:
|
Alueet, jotka on merkitty tähdellä, kuuluvat itsenäiseksi julistautuneeseen, muttei yhdenkään muun valtion tunnustamaan Somalimaahan.
Somalia sijaitsee Afrikan itärannikolla Afrikan sarvessa Somalin niemimaalla. Sillä on rantaviivaa 2 720 km. Maan pohjoisosassa on 900–2100 m korkeita kukkuloita. Keski- ja eteläosat ovat tasankoa, noin 180 m merenpinnan yläpuolella. Juba- ja Shabellejoet virtaavat Etiopiasta maan poikki etelään kohti Intian valtamerta, mutta Shabelle kuivuu ennen kuin se saavuttaa rannikon.[41]
Maan pohjoisin osa, Somalimaa julistautui itsenäiseksi kansanäänestyksellä 2001, hakee tunnustusta itsenäisyydelleen.[15] Afrikan sarven kärjessä sijaitseva Puntmaa julistautui autonomiseksi vuonna 1998.[16] Somalimaan pääkaupunki on Hargeisa, Puntmaan pääkaupunki Bosasso.[42]
Somalian kuiva vuoristometsä maan pohjoisosassa on yksi Maailman luonnonsäätiön nimeämistä ekologisista suojelukohteista.[43]
Tasankojen maisemalle ovat leimallisia korkeat termiittikeot. Somalian suuria nisäkkäitä ovat leijona, gepardi, leopardi, elefantti, puhveli, seepra, kirahvi ja virtahepo. Metsästäjät ovat hävittäneet lähes kaikki sarvikuonot alueelta. Kameli on edelleen paimentolaisille tärkeä eläin, kun taas dikdik on Somalian poliisin tunnus. Linnuista värikkäimpiä ovat harjalintu ja flamingot.[44]
Ilmaston tunnuspiirteitä ovat ympäri vuoden jatkuva kuumuus, säännölliset monsuunituulet ja epäsäännölliset sateet joiden pois jääminen aiheuttaa kuivuuskausia. Päivän ylin lämpötila on tyypillisesti 30–40 astetta, yön alin 15–30 astetta.[41]
Somalian bruttokansantuote (BKT) on yksi maailman alhaisimmista, 5,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria (2006).[45] Maan luonnonvarat ovat vähäiset ja pitkään riehunut sisällissota on tuhonnut kaikki vakaan kansantalouden edellytykset. Maanviljelys on tärkein tulonlähde, karjanpidon muodostaessa noin 40 % BKT:sta ja noin 50 % ulkomaanviennistä. Banaanit ovat karjan jälkeen Somalian toiseksi tärkein vientituote. Sokeri, maissi ja kalatuotteet menevät pääasiassa maan sisäiseen käyttöön. Maataloustuotteiden jalostukseen keskittynyt teollisuussektori muodostaa 10 % BKT:sta.[3]
Somalian taloudellisesti merkittävimmät luonnonvarat ovat uraani, rautamalmi, tina, kipsi, kupari, suola ja maakaasu. Pääosa luonnonvaroista on hyödyntämättä.[3]
Kivikauden oloissa elävien paimentolaisten keskelle on suunnitteilla öljy- ja uraanikaivoksia sekä Somalian avaruuskeskus. Somalian väliaikaishallitus pyrkii yhteistyöhön Venäjän kanssa ja toivoo, että tietoliikennesatelliitit voitaisiin laukaista sieltä.[46] Päiväntasaajan maana Somalia olisi ideaalinen paikka avaruusalusten laukaisuun. Myös YK:n avaruusohjelma Somaliassa ja Djiboutissa on järjestänyt erityisesti päiväntasaajan alueella oleville lapsille ja nuorille tarkoitettua koulutusta.[47]
Terveyden mittareilla Somalia kuului yhteen maailman heikkotasoisimmista. Vain joka kolmannella oli käytössään turvallinen vedensaanti.[48] Lapsikuolleisuus on erittäin korkea, sillä vuoden 2015 yhteenvedon mukaan jopa 13,7 prosenttia lapsista kuoli ennen viiden vuoden ikää.[49][50] Myös äitiyskuolleisuus on korkea: 732 sataa tuhatta synnytystä kohden. Koska somalialaiset naiset synnyttävät keskimäärin monia lapsia, keskimääräisesti yksi äiti 22:sta menehtyi johonkin synnytykseensä tai sen jälkitilaan (2015).[36][48]
Somaliassa on 59 lentopaikkaa, joista neljällä on yli kolme kilometriä pitkä kiitotie. Rautateitä ei ole lainkaan, ja 22 000 maantiekilometristä vain 2 600 km on päällystetty. Satamakaupunkeja ovat Berbera ja Kismaayo, mutta aluevesillä liikkuvia varoitetaan merirosvouksesta.[3]
Vuonna 2012 Somaliaan valittiin ensimmäinen parlamentti sitten vuoden 1991, ja tällöin maalle valittiin uudeksi presidentiksi Hassan Sheikh Mohamud.
Sitä edeltänyt väliaikaishallitus oli koottu 14. sisällissodan jälkeen, ja se edusti klaaniarmeijoiden päälliköitä, jotka ovat 1990-luvun alusta taistelleet keskenään. Viimeiset koko maan kattavat vapaat vaalit oli pidetty Somaliassa viimeksi vuonna 1969.[51] Kansainvälisesti tunnustettua hallitusta johti Abdullahi Yusuf Ahmed, joka valittiin naapurimaa Kenian pääkaupungissa Nairobissa pidetyissä vaaleissa lokakuussa 2004. Väliaikaishallitus oli erityisen epäsuosittu Etelä-Somaliassa ja pääkaupungissa Mogadishussa, koska sen presidentti ja pääministeri edustavat kilpailevia alueita.[20] Hallituksen varoista noin puolet häipyi korruptioon ja sen sotilaat elivät ryöstelemällä siviilejä.[8]
Naisten sukupuolielinten silpominen on Somaliassa laajalle levinnyt käytäntö.[52] Vuonna 1995 arvioitiin, että toimenpiteen oli kokenut 98 % Somalian naisista.[53]
Siad Barren hallinnon kukistuttua Somaliasta on puuttunut toimiva keskitetty oikeuslaitos. Perinteiset xeer-käräjät ja Šaria-tuomioistuimet sen sijaan toimivat. Kaupunkialueilla, kuten Mogadishussa toimii yksityisiä poliisivoimia[54] Valtiovallan luhistumisen jälkeen somalialaiset yksinkertaisesti ottivat uudestaan käyttöön perinteisen klaanipohjaisen hallinnon, jota siirtomaavalta tai Siad Barren diktatuuri ei koskaan pystynyt hävittämään. Somalien perinteistä yhteiskuntamuotoa pidetään anarkistisena, sillä yhteiskuntatieteilijöiden mukaan somalien paimentolainen elintapa ajautuu helposti ristiriitoihin paikalleen asettuneen, järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa.[55] Poliittinen liittolaisuus perustuu vahvemmin klaaniin kuin puolueeseen. Tämä tekee keskitetyn hallinnon erittäin vaikeaksi.[54].
Antropologi Spencer MacCallumin mukaan ainoa hallintovalta, joka toimii Somaliassa, on perinteiset Xeer-käräjät. Käräjillä sovitaan klaanien välisistä periaatteista, jotka takaavat matkustajalle turvallisen matkan, kauppiaille rehdin kaupan periaatteet. Xeer-käräjät toimivat lähes muinaiseen malliin kaikkialla maassa etenkin maaseudulla. MacCallum pitää Xeer-käräjien ansiona, että Somalia on selvinnyt niin hyvin ilman keskitettyä hallintoa, koska Xeer takaa lainsuojan kaupalle ja taloudelliselle kehitykselle. Laki ja rikokset määritellään omistusoikeuden mukaan, ja rikosoikeus perustuu korvaukseen eikä vankeuteen. Vaikka Xeer-käräjät periaatteessa vastustaa verotusta, se takaa kuitenkin normaalin kaupankäynnin ja taloudellisen kehityksen[56][57] MacCallum vertaa Xeer-käräjiä kuudennen vuosisadan Skotlantiin, josta myös puuttui keskitetty vallanpito[56].
Somalian turvallisuustilanne on epävarma. Vakavat terrori-iskut ja taistelut Somalian turvallisuusjoukkojen ja militantti-islamistisen al-Shabaab-ryhmän taistelijoiden välillä ovat yleisiä. Aseellisia konflikteja on myös Somalian klaanijoukkojen ja turvallisuusjoukkojen välillä.[58]
Elokuun 2024 alussa ainakin 32 ihmistä sai surmansa al-Shababin militanttien tekemässä itsemurhaiskussa suositulla rantapaikalla Mogadishun Abdiazizin alueella. Poliisin tiedottajan mukaan myös noin 63 ihmistä haavoittui, josta osa kriittisesti. Videoaineistossa näkyi useita ruumiita ja haavoittuneita ihmisiä. Al-Shabab hallitsee suurta osaa Etelä- ja Keski-Somaliasta. Ryhmä on sidoksissa al-Qaidaan ja se on käynyt lähes 20 vuoden ajan julmaa kapinaa YK:n tukemaa Somalian hallitusta vastaan. al-Shababin mukaan iskussa kuolleiden joukossa oli "poliitikkoja, joukkoja ja eri ministeriöiden ja virastojen työntekijöitä". Ryhmän mukaan kuolonuhrien ja loukkaantuneiden määrä on paljon korkeampi kuin poliisin julkaisemat luvut.[59]
Freedom Housen vuoden 2022 raportin mukaan Somalia ei ole vapaa maa.[60] Somalia on kamppaillut toimivan valtion palauttamiseksi autoritaarisen hallinnon romahtamisen jälkeen vuonna 1991. Rajoitettujen, epäsuorien vaalien jälkeen valtaan nousi liittohallitus. Vuoteen 2016 mennessä se oli perustanut viisi liittovaltiota, vaikka nämä puoliautonomiset alueet ovat usein vastakkain keskenään ja keskushallinnon kanssa. Myös Somalimaan separatistihallitus ja islamistinen militanttiryhmä Shabaab kiistävät hallituksen aluevalvonnan. Somaliassa ei ole järjestetty suoria valtakunnallisia vaaleja, ja politiikkaa hallitsee edelleen klaanien jakautuminen.[60] Vaalijärjestelmässä ei säädetä yleisestä äänioikeudesta. Äänestys on tulos tilapäisestä prosessista, joka perustuu pitkiin neuvotteluihin maan tärkeimpien klaanien välillä. Jatkuvan epävarmuuden keskellä sekä valtiolliset että ei-valtiolliset toimijat loukkaavat ihmisoikeuksia säännöllisesti.[60]
Somalit ovat lähes yksinomaan sunni-muslimeja.[61] Islamin vaikutteita alkoi olla Afrikan sarven alueella jo 700-luvulla, ja 1100- ja 1200-luvulla islam oli jo levinnyt koko alueelle. Antropologi I. M. Lewis kirjoittaa, että "somalit ovat hartaita ja jopa kiihkeitä muslimeja, ja sunneina he seuraavat melkein yksinomaan shafi'i -lakikoulukunnan oppeja - - jotkut islamilaiset käytännöt ovat niin lujasti kiinnittyneet somalien elämään, että vähemmän asiaan perehtyneet voivat luulla niitä somalien perinnäistavoiksi islamilaisten tapojen asemesta".[62]
Somaliassa sovellettu islam sekoittuu klaanien perinnäiskulttuuriin. Myös islamia edeltävän ajan uskonnolla on yhä vaikutuksensa. Vanhoihin kansantapoihin perustuva joskin islamilla perusteltu tyttöjen silpominen on yleisesti käytössä. Tyttöjen silpominen kuuluu myös shafi'i -koulukunnan vaatimuksiin.[63] Silpominen tapahtuu, kun tyttö on 8–10 tai joskus nuorempikin. Tällöin osa klitorista poistetaan ja vulva ommellaan umpeen. [64]
Kristinuskon vaikutus väheni merkittävästi 1970-luvulla, jolloin kirkkojen ylläpitämät koulut suljettiin ja lähetystyöntekijät karkotettiin. Mogadishun tuomiokirkko vaurioitui pahasti sisällissodan aikana tammi–helmikuussa 1992.[65][66] Vuonna 2012 Somalian kristittyjen johtajat arvioivat maassa olevan alle 200 kristittyä[67].
Open Doors -järjestön World Watch-listauksen mukaan kristityt kokevat Somaliassa äärimmäistä vainoa. Islamilla on suuri rooli Somalian identiteetissä ja kristityiksi epäillyt ovat kuolemanvaarassa. Naiskäännynnäisillä on järjestön mukaan suuri riski joutua raiskatuksi tai pakkoavioliittoihin. Kristittyjen miesten perheet saatetaan katsoa suojattomiksi ja leimata tämän kääntymyksen vuoksi.[68][69]
Islam on Somalian virallinen valtionuskonto, eikä perustuslaki hyväksy muiden kuin islamin edistämistä.[70] Siinä suhteessa somalit poikkeavat afrikkalaisista lähinaapureistaan, joista monet ovat kristittyjä tai edustavat alkuperäisuskontoja.
Somaliassa on syntynyt monia aakkostoja tarpeesta kirjoittaa runoja muistiin. Somalian nykyinen aakkosto ja kirjakieli on nuori, vaikka kielellä on vuosisadat kirjoitettu kirjallisuutta, runoutta, kaupallisia ja uskonnollisia tekstejä. Ensimmäiset somalian kielen tekstit kirjoitettiin arabialaisilla aakkosilla. Arabian aakkosia käytettiin pitkään, vaikka ne eivät sellaisenaan sovellu täysin somalin kielen ääntämykseen. Somalialaiset runoilijat ja kirjoittajat kehittivät omia somalian kieleen paremmin soveltuvia aakkostoja. Arabiasta muokattu wadaad, Obbion alueella käytetty Osmanya, Gadabuursien Borama-aakkosto ja nykyinen latinalainen aakkosto ovat näistä tunnetuimmat.[38]
Somaliassa ovat aikaisempien vuosisatojen oppineet luoneet runsaasti islamilaista runoutta ja haditheja.[71] Kun somalian kielen aakkosto muuttui latinalaiseksi 1973, somalialaiset kirjailijat ovat vuosien aikana julkaisseet kirjoja, jotka ovat saaneet laajan levikin. Heistä yksi on Nuruddin Farah.[72] Hänen romaanejaan, ainoaa Somaliassa julkaistua From a Crooked Rib sekä Links, pidetään merkittävinä saavutuksina, ja hänelle on myönnetty 1998 elämäntyöstä Neustadt-kirjallisuuspalkinto.[73][74] Suomen ensimmäinen somalialainen kirjailija Nura Farah on julkaissut esikoisteoksensa Aavikon tyttäret 2014. Romaani on paimentolaistytön kasvutarina. Khadija ihailee runonlaulajia, mutta tyttönä hänellä ei ole lupaa runoilla. Äitinsä kieltoja uhmaten tyttö osallistuu miehille tarkoitettuun runonlaulukilpailuun, ja Khadija päihittää miehet[75].
Somalia on harvoja afrikkalaisia maita, joiden väestö muodostuu pääosin yhdestä etnisestä ryhmästä, somaleista. Perinteiset yhtyeet, kuten Waaberi Horseed ovat saaneet jonkin verran kuulijoita maan ulkopuolellakin. Jotkut taas, kuten Maryam Mursal, ovat yhdistäneet somalialaiseen kansanmusiikkiin rockin, bossa novan, hip hopin ja jazzin vaikutteita.[76]
Torontossa on huomattava somaliyhteisö ja siitä on tullut Somalian poliittisen tilanteen vuoksi Mogadishun sijasta somalialaisen musiikkialan keskus.[ ] Somaliasta muuttaneisiin muusikoihin kuuluu nuori torontolainen rap-artisti K’naan, joka lauluissaan kertoo, millaista oli elämä Somaliassa sisällissodan puhjetessa.[77][78]
Somalian ruokakulttuuri vaihtelee seuduittain, ja siihen kuuluu monenlaisia ruokia. Kaikkea kuitenkin yhdistää halal. Siksi siihen ei kuulu sianliha, alkoholi eivätkä veriruoat. Ateria syödään Somaliassa kello yhdeksän illalla. Ramadanin aikana se nautitaan usein tarawih-rukousten jälkeen kello 23:n tienoilla. Cambuulo-pavut on suosituimpia somalialaisia ruokalajeja, ja sitä syödään kaikkialla maassa. Ruokaan kuuluu hyvin kypsennettyjä adukipapuja, ja niihin sekoitetaan voita ja sokeria. Digir-pavut saavat usein olla uunissa matalassa lämmössä jopa viisi tuntia, jotta niihin saataisiin haluttu maku.[79] Ruokailun jälkeen koti on tapana hajustaa uunsilla tai luubaanilla.[80]
Somaliassa media on puolueellista. Televisio- ja lehdistöala ovat heikkoja, ja radio on hallitseva tiedonvälityksen väline. Radiokanavia on noin 20 mutta ei kansallista lähetysorganisaatiota.[81]
Toimittajat ja tiedotusvälineet ovat valittaneet pelottelusta Somalian turvallisuusvirastojen käsissä.[81] Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan Somalia on yksi vaarallisimmista Afrikan maista toimittajille. Järjestön vuosiraportti (2020) pisteytti maan lehdistönvapauden sijalle 163 arvioidusta 180 maasta, ja maa kuuluu maailmanlaajuisen, viisiportaisen asteikon alimpaan, hyvin vakavan lehdistönvapaustilanteen luokkaan.[82] Poliittinen väkivalta ja korruptio rajoittavat viestintää. Suuri osa maasta on autonomisten, keskushallinnon linjasta poikkeavien paikallishallintojen hallinnassa. Esimerkiksi Somalimaan ja Puntmaan autoritaaristen hallintojen alueella toimittajia painostetaan ja heidän työnsä voivat joutua sotaoikeuden tai vastaavien tahojen arvioitavaksi. Toimittajat, jotka kieltäytyvät sensuroimasta itseään, voivat joutua myös Al-Shabaabin kohteeksi. 2010-luvulla maassa on surmattu 50 toimittajaa.[83]
Somaliassa on reilut puoli miljoonaa jalkapallon harrastajaa[84], mutta se on FIFA-rankingissa vasta 188. sijalla.[85] Maan jalkapalloliitto perustettiin vuonna 1951.[85] Somalialaissyntyinen Abdisalam Ibrahim on pelannut Manchester City FC:ssä vuodesta 2007.[86]
Somalia on osallistunut olympialaisiin seitsemän kertaa, ensin vuonna 1972 ja sitten vuodesta 1984 alkaen.[87] Sen joukkueessa on ollut 2–7 yleisurheilijaa, mutta se ei ole saanut yhtäkään olympiamitalia.[87] Kansainvälisesti menestyneitä somalialaisurheilijoita ovat muun muassa Abdi Bile, joka voitti 1 500 metrin juoksussa kaksi MM-mitalia[88].
|