Nykymaailmassa Sotaleikki on aihe, joka on herättänyt ihmisten huomion ja kiinnostuksen kaikilta elämänaloilta. Sotaleikki on osoittautunut monitahoiseksi aiheeksi, joka ansaitsee syvällisen tarkastelun. Kun jatkamme eteenpäin digitaaliaikana, Sotaleikki on edelleen relevantti ja ajankohtainen, ja se herättää kysymyksiä ja haasteita, jotka ansaitsevat käsitellä vakavasti ja harkiten. Tässä artikkelissa tutkimme Sotaleikki:n eri puolia sen alkuperästä sen vaikutuksiin jokapäiväiseen elämäämme, jotta voimme valaista jatkuvasti kehittyvää aihetta.
Sotaleikki | |
---|---|
The War Game | |
![]() |
|
Ohjaaja | Peter Watkins |
Käsikirjoittaja | Peter Watkins |
Tuottaja | Peter Watkins |
Kuvaaja |
Peter Bartlett Peter Suschitzky |
Pääosat | Peter Graham |
Valmistustiedot | |
Valmistusmaa | Yhdistynyt kuningaskunta |
Tuotantoyhtiö | BBC |
Levittäjä | BBC |
Ensi-ilta | 1965 |
Kesto | 44 min |
Alkuperäiskieli | englanti |
Aiheesta muualla | |
IMDb | |
Elonet | |
AllMovie | |
|
Sotaleikki (The War Game) on Peter Watkinsin BBC:lle käsikirjoittama ja ohjaama 44-minuuttinen, draamaa ja dokumenttimateriaalia yhdistelevä elokuva kuvitellusta ydinsodasta ja sen vaikutuksista brittiväestöön.
Elokuva valmistui vuonna 1965 ja siitä tuli niin vaikuttava, että BBC ei esittänyt sitä lainkaan televisiossa, koska pelkäsi sen aiheuttavan itsemurha-aallon ja yleistä paniikkia. Yhtiö kielsi sen televisioesitykset myös muualla maailmassa, mutta pitkän harkinnan jälkeen salli British Film Instituten levittää sitä elokuvateattereihin, joissa siitä tuli suosittu monissa maissa.
Sotaleikki sai parhaan dokumentin Oscar-palkinnon 1966[1]. Vuonna 2000 British Film Institute äänestytti asiantuntijoilla listan sadasta kaikkien aikojen parhaasta brittiläisestä tv-ohjelmasta, ja Sotaleikki sijoittu tilalle 27. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[2]
Freddy Kamrasin Kamras Film Agency toi Sotaleikin Suomeen 1968 ja pyöritti sitä aluksi nonstop-näytäntöinä Helsingin Kit Cat -elokuvateatterissa, jossa yleensä näytettiin seksielokuvia. Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kirjoitti Watkinsin osanneen tehdä tulevaisuuteen sijoittuvasta kuvitellusta dokumentistaan hyvin todentuntuisen pohjaamalla sen faktatietoon Dresdenin, Hiroshiman ja Nagasakin pommituksista ja niiden vaikutuksista siviiliväestöön. Erityistä vakavan ironista tehoa tuo hänestä elokuvan rauhoittavaksi tarkoitettu selostus, joka on usein jyrkässä ristiriidassa kuvien kanssa.[1]
Sotaleikki sai vuonna 1969 ulkomaisen elokuvan Jussi-kunniakirjan.[3]