Sotienjälkeiset suomalaiset ilmatorjuntayksiköt

Tässä artikkelissa tutkimme ja analysoimme perusteellisesti Sotienjälkeiset suomalaiset ilmatorjuntayksiköt:tä, aihetta, joka on kiinnittänyt eri taustoista ja kiinnostuksen kohteista tulevien ihmisten huomion. Tarkoituksena on tarjota täydellinen ja valaiseva näkemys, käsittelemme erilaisia ​​Sotienjälkeiset suomalaiset ilmatorjuntayksiköt:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä ja kehityksestä sen vaikutuksiin nykyiseen yhteiskuntaan. Monitieteisen lähestymistavan avulla tutkimme sen merkitystä eri yhteyksissä ja sitä, miten se on muokannut tapaamme havaita ja ymmärtää ympäröivää maailmaa. Samoin annamme äänen alan asiantuntijoille ja päähenkilöille, joiden kokemukset ja tiedot rikastuttavat ymmärrystä Sotienjälkeiset suomalaiset ilmatorjuntayksiköt:stä ja sen merkityksestä nykyään.

 Tämän artikkelin tai sen osan muoto tai tyyli kaipaa korjausta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Lopun rykmentti osiot sisällytettävä muuhun tekstiin. Lisäksi viimeiset muutokset 1980- ja 1990-lukujen vaihteen ja 2010-luvun muutokset sidottava poliittisiin ratkaisuihin.

Sotienjälkeiset suomalaiset ilmatorjuntayksiköt kuvaa luettelomaisesti Suomen puolustusvoimien ilmatorjuntajoukkojen organisaatiokehitystä jatkosodan päättymisestä eli vuodesta 1944 alkaen. Kehityksessä voidaan havaita rauhanajan organisaation luominen, puolustusrevisiokomitean mietinnön aiheuttamat muutokset 1952, siirtyminen sotilasläänijakoon 1960-luvun alussa, 1980-luvun lopun rykmenttikokoonpanoon siirtyminen ja lopulta vuosina 2012-2015 toteutettu puolustusvoimauudistus.

Jatkosodasta vuoteen 1952

Jatkosodan päätyttyä Suomen puolustusvoimien tuli siirtyä aselepoehtojen mukaisesti rauhan ajan kokoonpanoon 5. joulukuuta 1944 mennessä. Ilmatorjuntajoukot kuuluivat edelleen ilmavoimiin ja niitä johti ilmavoimien komentajan alaisena ilmatorjuntatykistön komentaja. Ilmavoimien esikuntaan kuului osastopäällikön johtama ilmatorjuntaosasto, johon kuuluivat komento- ja järjestelytoimisto, koulutustoimisto, ampumaopillis-ballistinen toimisto sekä teknillinen toimisto.

Ilmatorjuntajoukot olivat:

Näiden lisäksi ilmatorjuntajoukkoina olivat vuonna 1948 perustetut jalkaväkirykmenttien ilmatorjuntakomppaniat, jotka eivät olleet ilmatorjuntatykistön komentajan alaisuudessa. Samana vuonna aloitti Reserviupseerikoulussa jalkaväen ilmatorjuntalinja. Lisäksi merivoimiin ja rannikkotykistöön kuului ilmatorjuntajoukkoja ja pidettiin omaa koulutusta.

1952–1960

Valtioneuvoston asettaman puolustusrevisiokomitean mietintä julkistettiin 1949. Siihen tehtyjen muutosten jälkeen ilmatorjuntajoukkojen uusi kokoonpano astui voimaan 1. joulukuuta 1952. Ilmatorjuntajoukot siirrettiin ilmavoimista osaksi maavoimia.

Ilmatorjuntajoukot olivat:

  • Ilmatorjuntarykmentti, jonka esikunta Santahaminassa ja patteristot Naarajärvellä ja Santahaminassa. Lisäksi oli Santahaminassa asepaja.
  • 1. ja 3. erillinen ilmatorjuntapatteristo Lahdessa muodostaen vuoteen 1954 Ilmatorjuntarykmentti 2:n
  • 2. erillinen ilmatorjuntapatteristo Oulussa
  • 4. erillinen ilmatorjuntapatteristo Tampereella ja
  • ilmatorjuntakoulu Santahaminassa ja sen alaisena koeosasto Niinisalossa.

Kesällä 1954 Lahdessa olleesta 1. erillisestä ilmatorjuntapatteristosta tuli Ilmatorjuntarykmentin I patteristo ja entisestä Naarajärvellä olleesta rykmentin I patteristosta 1. erillinen patteristo, joka siirtyi vielä samana syksynä Kokkolaan.

Joukko-osastot saivat maakunnalliset nimensä 1. tammikuuta 1957 seuraavasti:

  • Ilmatorjuntarykmentistä Helsingin ilmatorjuntarykmentti
  • 1. erillisestä ilmatorjuntapatteristosta Pohjanmaan ilmatorjuntapatteristo
  • 2. erillisestä ilmatorjuntapatteristosta Turun ilmatorjuntapatteristo
  • 3. erillisestä ilmatorjuntapatteristosta Salpausselän ilmatorjuntapatteristo ja
  • 4. erillisestä ilmatorjuntapatteristosta Tampereen ilmatorjuntapatteristo.

Helsingin ilmatorjuntarykmentin Santahaminassa olleet yksiköt siirtyivät Hyrylään kesällä 1957 ja loppuosa Lahdesta ja Vesivehmaalta vuosina 1958-1959. Ilmatorjuntatykistön koeosasto liitettiin perustettuun Koeampuma-asemaan, joka oli tykistön tarkastajan alaisuudessa. Jalkaväkirykmenteissä olleet ilmatorjuntakomppaniat lakkautettiin 1. joulukuuta 1952. Samalla perustettiin prikaatien tukipataljooniin ilmatorjuntakomppaniat.

1960–1988

Puolustuslaitosasetuksella, joka tuli voimaan 4. helmikuuta 1960, muutettiin ilmapuolustuksen tarkastajan virka ilmatorjunnan tarkastajan viraksi. Samalla aselajitarkastajan esikunnaksi määrättiin pääesikunnan ilmatorjuntaosasto, johon kuuluivat osastopäällikön alaisuudessa ilmatorjunta- ja ilmatorjuntateknillinen toimisto. Yhteensä osastolla palveli seitsemän upseeria.[1]

Vuoden 1960 kesäkuussa lakkautettiin lisäksi prikaatien tukipataljoonien ilmatorjuntakomppaniat. Tällöin ilmatorjuntamiesten koulutus siirrettiin divisioonien ilmatorjuntapatteristoille. Pääesikunnan ilmatorjuntaosasto supistettiin 1. maaliskuuta 1968 neliupseeriseksi ilmatorjuntatoimistoksi.[1]

Vuonna 1963 ilmatorjuntakoulu siirrettiin Santahaminasta Hyrylään. Salpausselän ilmatorjuntapatteristo siirrettiin 1968 Lahdesta Kouvolaan ja pari vuotta myöhemmin Pohjanmaan ilmatorjuntapatteristo Kokkolasta Rovaniemelle, jossa se sai vuonna 1974 nimekseen Rovaniemen ilmatorjuntapatteristo. Tampereen ilmatorjuntapatteristo siirrettiin 1980 Ouluun, jossa se sai uuden nimen Oulun ilmatorjuntapatteristo.

1988–2014

Itsenäinen Oulun ilmatorjuntapatteristo lakkautettiin vuoden 1988 lopulla ja vuoden 1989 alussa aloitti toimintansa kaksi patteristoinen Lapin ilmatorjuntarykmentti Rovaniemellä. Saman aikaisesti aloitti toimintansa Turkuun perustettu Varsinais-Suomen ilmatorjuntarykmentti. Vuotta myöhemmin aloitti toimintansa Haminassa perustettu Kymen ilmatorjuntarykmentti.

Lapin Ilmatorjuntarykmentti

Pääartikkeli: Lapin ilmatorjuntarykmentti

Pohjois-Suomen sotilasläänin alainen Lapin Ilmatorjuntarykmentti toimi Rovaniemen Someroharjun varuskunnassa itsenäisenä vuodesta 1989 lukien. Puolustusvoimauudistuksen seurauksena lakkautettiin viimeisenä Lapin ilmatorjuntarykmentti ja Rovaniemelle jäänyt patteristo liitettiin osaksi Sodankylään sijoitettua Jääkäriprikaatia.

Helsingin Ilmatorjuntarykmentti

Pääartikkeli: Helsingin Ilmatorjuntarykmentti

Helsingin Ilmatorjuntarykmentti toimi itsenäisenä Tuusulan Hyrylässä vuoteen 2006, jonka jälkeen se perustettiin uudelleen Panssariprikaatin yhteyteen 1.1.2007.

Helsingin Ilmatorjuntarykmentin viestipatteri siirtyi huollollisesti 5. elokuuta 1959 Hyrylään. Vuoden 1966 alussa se siirrettiin Kaakkois-Suomen sotilaslääniin ja 23. elokuuta 1968 Kouvolaan.

Kymen Ilmatorjuntarykmentti

Kaakkois-Suomen sotilasläänin alainen Salpausselän ilmatorjuntapatteristosta muodostettu Kymen Ilmatorjuntarykmentti aloitti toimintansa 1.1.1990, jonka joukkoyksikkönä oli Salpausselän Ilmatorjuntapatteristo. [2] Rykmentti liitettiin 1. tammikuuta 1997 Reserviupseerikoulun joukkoyksiköksi. Rykmentti lakkautettiin 31. joulukuuta 2002. Seuraavana päivänä perustettiin uudelleen Salpausselän ilmatorjuntapatteristo, joka siirrettiin Vekaranjärvelle Karjalan prikaatin joukkoyksiköksi.[3]

Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti

Pääartikkeli: Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti

Vuonna 1989 perustettu Varsinais-Suomen Ilmatorjuntarykmentti (VSItR) oli Turussa, Heikkilän kasarmilla. Rykmentti lakkautettiin 31. joulukuuta 2002 ja se liitettiin Panssariprikaatiin.

Lähteet

  • Palmu, Pentti: Suomen ilmatorjunnan vaiheita 1925-1990. Hyrylä: Ilmatorjuntaupseeriyhdistys ry, 1989. ISBN 952-90083-0-9
  • Virrankoski, Mikko: Ilmatorjunta puolustusvoimiemme organisaatiossa 1925-1975. Ilmatorjunnan vuosikirja 1975-1976, 1975, nro 5, s. 52-62. Hyrylä: Ilmatorjuntaupseeriyhdistys.
  • Simola, Antti: Ilmatorjunnan uudet rauhan ajan organisaatiot. Ilmatorjunnan vuosikirja 1990-1991, 1990, nro 12. Hyrylä: Ilmatorjuntaupseeriyhdistys. ISSN 0359-2162

Viitteet