Speak & Spell

Speak & Spell Depeche Mode
Studioalbumin tiedot
Äänitetty	Lontoossa, 1981.
Julkaistu	5. lokakuuta 1981
Tuottaja(t)	Depeche Mode ja Daniel Miller
Tyylilaji	Synthpop, new wave, dance-rock, post-punk, disco, electronica
Kesto	44.58
Levy-yhtiö	Mute Records
Depeche Moden muut julkaisut
	Speak & Spell (1981)	A Broken Frame (1982)
Singlet albumilta Speak & Spell
”Dreaming of Me” Julkaistu: 20. helmikuuta 1981 ”New Life” Julkaistu: 29. toukokuuta 1981 ”Just Can’t Get Enough” Julkaistu: 7. syyskuu 1981

Speak & Spell on Depeche Moden debyyttialbumi, joka julkaistiin 5. lokakuuta 1981. Speak & Spell on ainoa levy, jolla Vince Clarke on mukana. Clarke lähti yhtyeestä, kun Speak & Spell oli julkaistu. Tämän jälkeen Martin Gore otti Clarken sijaan vastuun yhtyeen kappaleiden työstämisestä. Jäljelle jäänyt trio – eli Martin Gore, Dave Gahan ja Andy Fletcher – julkaisi A Broken Frame -levyn ilman Clarkea vuonna 1982.

Vince Clarke kirjoitti albumin kaikki kappaleet kahta lukuun ottamatta, ennen kuin jätti yhtyeen. Clark perusti lähtönsä jälkeen ensin Yazoon yhdessä Alison Moyet'n kanssa, ja hän on tuttu myös yhtyeistä The Assembly ja Erasure.^[1] Levyn pirteät poikabändimäiset kappaleet ovat lähempänä perinteisempää uusromantiikkaa kuin yhtyeen myöhemmät tuotokset. Tämä johtunee ennen kaikkea Vince Clarken ominaisesta tavasta työstää kappaleita.

Ne levyn ainoat sävellykset, jotka eivät olleet Clarken käsialaa, kirjoitti Martin Gore: ”Big Muff” ja ”Tora! Tora! Tora!”.^[2] ”Big Muff” on instrumentaali, samoin kuin Clarken kirjoittama alkuperäinen versio kappaleesta ”Any Second Now (Voices)”. ”Big Muff” Goren ensimmäinen sävellystyö Depeche Mode -albumille, ja instrumentaali on sävyltään vauhdikas ja iloinen.

Gore näyttää kuitenkin synkempää puoltaan jo kappaleella ”Tora! Tora! Tora!”, jossa on ikään kuin näkymä Japanin yllätyshyökkäyksestä Pearl Harbouriin.^[3] Kappaleen nimi viittaa suoraan samannimiseen elokuvaan Tora! Tora! Tora! – Elokuvan nimi tulee japanilaisten käyttämästä koodiviestistä, jolla ilmaistiin yllätysiskun onnistuneen (totsugeki raigeki, engl. assault lightning eli lightning attack, suom. yllätyshyökkäys).^[4]

Albumin Speak & Spell -nimen sanotaan viittaavan samannimiseen leluun: Texas Instruments toi vuonna 1978 markkinoille^[5] TMC0280-mikropiiriä käyttävän lapsille suunnatun pienen kannettavan lelutietokoneen. Näppäimistöllä voi kirjoittaa tekstiä, joka näkyy laiteen ruudulla ja jonka puhesyntetisaattori toistaa.^[6] Tätä lelutietokonetta on hyödynnetty myös musiikinteossa.^[6]

Sekä Martin Gore että Andy Fletcher totesivat vuonna 2005 Channel 4:n Popworld-ohjelman haastattelussa, että Depeche Moden koko tuotannossa heille vähiten mieluinen kappale on Speak & Spellin kuudes raita eli ”What's Your Name?”^[7] Yhtyeen jäsenet pitävät myös esikoislevystään vähiten sen vuoksi, että heidän mielestään se on enemmän Vince Clarken soololevy kuin heijastelisi sitä, mitä yhtye oli tai mikä siitä oli tulossa.^[7]

Myöhemmin Clarke työsti muutamia levyllä olevia kappaleitaan uusiksi muiden yhtyeittensä tuotantoon sopiviksi. Eritoten ”Nodiscosta” muotoutui Yazoon kappale ”Don't Go”, ja Erasuren ensisingle ”Who Needs Love (Like That)” on syntynyt Speak & Spellin nelosraidasta ”Boys Say Go”.^[7]

Valokuvaaja Brian Griffin työsti Depeche Moden kolmen ensimmäisen levyn kannet. Hänellä ei tosin ole enää aavistustakaan siitä, miksi juuri muoviin kääritty joutsen päätyi Speak & Spell -albumin kansikuvaan – mutta haluaisi itsekin mieluusti tietää mitä silloin oikein ajatteli. Griffin toteaa olleensa ehkä vähän muissa maailmoissa tuohon aikaan.^[8][9] Griffin otti yhtyeestä myös promokuvia.^[10][9] Olipa pussitetun joutsenen idea mikä hyvänsä – Griffin itse oli tyytymätön siihen, että levy-yhtiön käyttämät suunnittelijat eivät käyttäneet alkuperäisessä CD-julkaisun kannessa kokonaista joutsenkuvaa, vaan "modernisti" ainoastaan pienen kaistaleen todellisesta kuvasta. Myöhemmissä painoksissa joutsenkuva näkyy kokonaan.^[9][8][11]

Kun Griffiniltä kysyttiin mikä olisi ollut joutsenkuvan vaihtoehto, valokuvaaja vastasi: "Ei mikään! Depeche Mode ei ollut mikään suosikkibändini. Minä ja Daniel Miller (DM-tuottaja) olimme kovia Krautrock-faneja tuohon aikaan. Eivät nämä englantilaiset bändit olleet kiinnostavia muuten kuin valokuvausmielessä. Nykyään (2015) tajuan että olin väärässä ja ajattelin kapea-alaisesti, sillä nyttemmin kun olen kuunnellut heidän musiikkiaan, niin sehän on helkkarin hyvää.^[9] Levyn kansi ei saanut alun perin kovin hyvää vastaanottoa, edes yhtyeen jäseniltä. Griffinin mukaan levyn ilmestymisen aikoihin kantta pidettiin "yhtenä huonoimmista viime vuosina julkaistuista levynkansista".^[9] Yhden näkemyksen mukaan laulujoutsenen sellofaanikääre itse asiassa jäljittelee morisiuspuvun huntua eli pääharsoa.^[12]

1. New Life – 3.46
2. I Sometimes Wish I Was Dead – 2.18
3. Puppets – 3.58
4. Boys Say Go! – 3.07
5. Nodisco – 4.15
6. What's Your Name? – 2.45
7. Photographic – 4.44
8. Tora! Tora! Tora! – 4.37
9. Big Muff – 4.24
10. Any Second Now (Voices) – 2.35
11. Just Can't Get Enough – 3.44

Vuoden 1988 CD-julkaisun bonuskappaleet

12. Dreaming of Me – 4.03
13. Ice Machine – 4.05
14. Shout! – 3.46
15. Any Second Now – 3.08
16. Just Can't Get Enough – 6.44 (Schizo Mix)

• Vince Clarke – syntetisaattorit
• Dave Gahan – laulu
• Andrew Fletcher – syntetisaattorit
• Martin Gore – syntetisaattorit, taustalaulu