Stålhane

Tässä artikkelissa perehdymme Stålhane:een, aiheeseen, joka on herättänyt suurta kiinnostusta ja keskustelua viime vuosina. Stålhane on aihe, jolla on suuri merkitys ja merkitys yhteiskunnallemme, koska sillä on vaikutuksia jokapäiväiseen elämään. Tämän artikkelin aikana tutkimme yksityiskohtaisesti Stålhane:n monia puolia ja ulottuvuuksia sen alkuperästä ja kehityksestä sen seurauksiin ja vaikutuksiin eri alueilla. Samoin analysoimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja Stålhane:ssä tavoitteenamme tarjota kattava ja rikastuttava näkemys, jonka avulla lukija ymmärtää tämän aiheen perusteellisesti.

Stålhane
Suvun vaakuna George Granfeltin vuoden 1889 teoksessa Finlands ridderskaps och adels vapenbok
Suvun vaakuna George Granfeltin vuoden 1889 teoksessa Finlands ridderskaps och adels vapenbok
Perustaja Nils Larsson
Aateloitu 1641

Stålhane on suomalainen ja ruotsalainen aatelissuku.

Suvun historiaa

Suvun vanhin tunettu kantaisä on 1580-luvulla Siuntion Flytin kylässä elänyt Lars Mårtensson. Vihdin Irjalan kylässä asunut Lars Mårtenssonin poika Nils Larsson (suom. Niilo Laurinpoika) palveli ratsumestarina Torsten Stålhandskenin komentamassa Uudenmaan ja Hämeen läänin ratsuväkirykmentissä.[1] Tarinan mukaan palvellessaan kolmikymmenvuotisessa sodassa Larsson olisi hiipinyt yöllä vastassa olleiden puolalaisjoukkojen leiriin ja vahingoittanut asevarastossa säilytettyjen aseiden lukot, minkä ansiosta ruotsalaisjoukot olivat voittaneet puolalaiset seuraavana aamuna.[2][3] Urotekonsa ansiosta Larsson aateloitiin kuningatar Kristiinan holhoojahallituksen toimesta Tukholman linnassa 13. elokuuta 1641 nimellä Stålhana (suom. "teräslukko").[4][3] Suku introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneeseen 15. helmikuuta 1642 numerolla 292 ja se korotettiin ritariluokkaan 3. marraskuuta 1778.[1]

Suomen tultua osaksi Venäjää vuonna 1809 eräs suvun suomalaishaaroista immatrikuloitiin Suomen ritarihuoneeseen 17. helmikuuta 1818 numerolla 27.[4] Kyseisen haaran mieslinja sammui Suomessa vuonna 1878, mutta sukuhaara selviytyi Venäjälle muuttaneiden linjojen kautta. Venäläishaaran jäsenet käyttävät Stålhane-nimen venäläistettyä muotoa de Stolgané. Osa de Stolgané-haaran jäsenistä muutti vuonna 1921 Ranskaan, jossa haaran mieslinja sammui vuonna 1960.[1] Suomalaishaaran mieslinja sammui lopullisesti Suomen puolella vuonna 1985, naislinjan sammuessa 2020.[4] Suomen ritarihuoneeseen immatrikuloimattoman sukuhaaran mieslinja sammui Suomessa vuonna 1881.[1] Suku elää edelleen yhä Ruotsissa ja mahdollisesti myös Venäjällä.[4]

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b c d Stålhane : Riddarhuset www.riddarhuset.se. Arkistoitu 22.4.2021. Viitattu 19.5.2021.
  2. ↑ Vaakuna kuvaa paikkakunnan historiaa Tuusulan kunta. Arkistoitu 9.12.2007. Viitattu 19.5.2021.
  3. ↑ a b Vanhankylän Kartanon historia Vanhankylän Kartano. Arkistoitu 3.3.2020. Viitattu 19.5.2021.
  4. ↑ a b c d Suomen ritarihuone: Stålhane riddarhuset.fi. Arkistoitu 19.5.2021. Viitattu 19.5.2021.