Steve Lacy

Nykymaailmassa Steve Lacy:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe laajalle yhteiskunnalle. Ilmestymisestään lähtien Steve Lacy on kiinnittänyt sekä asiantuntijoiden että harrastajien huomion ja synnyttänyt jatkuvaa keskustelua sen vaikutuksista, seurauksista ja tulevaisuudesta. Alkuperäistään nykyiseen kehitykseensä Steve Lacy on jättänyt jälkensä historiaan ja on edelleen jatkuvan tutkimuksen ja keskustelun aihe. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkia Steve Lacy:een liittyviä näkökohtia sen perusnäkökohdista sen maailmanlaajuisiin vaikutuksiin.

Steve Lacy
Steve Lacy esiintymässä vuonna 1976.
Steve Lacy esiintymässä vuonna 1976.
Henkilötiedot
Syntynyt23. heinäkuuta 1934
Kuollut4. kesäkuuta 2004 (69 vuotta)
Ammatti muusikko, säveltäjä
Muusikko
Taiteilijanimi Steve LacyView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1956–2004
Tyylilajit jazz, dixieland, free jazz
Soittimet saksofoni
Levy-yhtiöt BYG Records, Candid Records ja ESP-DiskView and modify data on Wikidata

Steven Norman ”Steve” Lackritz eli Lacy (23. heinäkuuta 1934 – 4. kesäkuuta 2004) oli yhdysvaltalainen jazz-saksofonisti, joka soitti pelkästään sopraanosaksofonia[1].

Lacy syntyi New Yorkissa juutalaiseen sukuun. Hän vaihtoi piano-opinnot sopraanosaksofoniin kuultuaan Sidney Bechet’tä[1]. Hän aloitti uransa dixielandin soittajana, mutta löysi jo pian avantgarden. Hän tuli tunnetuksi varsinkin Thelonious Monkin tuotantoa tulkitsemalla; usein hänen kanssaan teki tällä alueella yhteistyötä pasunisti Roswell Rudd. Hän myös sävelsi itse.[1]

Lacy vieraili Euroopassa ensimmäistä kertaa vuonna 1965. Tuon Kööpenhaminan-matkan jälkeen hän siirtyi Italiaan, jossa hän perusti oman kvartettinsa Enrico Ravan, Johnny Dyanin ja Louis Moholon kanssa[1]. Pikaisesti New Yorkiin palattuaan hän palasi Italiaan ja asettui vuonna 1970 Pariisiin,[2] jossa hän eli lähes koko loppuikänsä.

1970–1990-luvuilla Steve Lacy tuli tunnetuksi varsinkin sekstettinsä kanssa tekemistään levytyksistä. Sekstettiin kuuluivat aluksi muun muassa saksofonisti Steve Potts, pianisti Bobby Few ja sellisti-laulaja Irene Aebi, ja myöhempiä jäseniä olivat muun muassa basisti Jean-Jacques Avenel ja rumpali John Betsch[3]. Kiinnostus runouteen näkyy ajoittain myös hänen musiikissaan[2]. Sekstettinsä ulkopuolella hän teki usein yhteistyötä pianistien Eric Watsonin ja Mal Waldronin kanssa.[2]

Lacy palasi Yhdysvaltoihin vuonna 2002. Hän aloitti opettamisen New England Conservatory of Musicissa, mutta sairastui elokuussa 2003 maksasyöpään, johon hän kuoli 4. kesäkuuta 2004 69 vuoden iässä.

Lähteet

  1. ↑ a b c d Fordham, John: Steve Lacy. Versatile soprano saxophonist who inspired John Coltrane. The Guardian, 10.6.2004. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 31.5.2023. (englanniksi)
  2. ↑ a b c Moilanen, Jorma: Steve Lacy harppoo yli taiteiden rajojen. Helsingin Sanomat, 30.1.1988, s. 34. Näköislehti (maksullinen).
  3. ↑ Uusitorppa, Harri: Neron leimaus. Saksofonisti ja säveltäjä Steve Lacy on työnarkomaanin ja modernistin perikuva. Helsingin Sanomat, 4.6.1993. Artikkelin maksullinen verkkoversio. Viitattu 31.5.2023.

Aiheesta muualla