Nykymaailmassa Sulamislämpö on aihe, joka on saavuttanut suurta merkitystä yhteiskunnan eri alueilla. Politiikasta ja taloudesta kulttuuriin ja ihmissuhteisiin Sulamislämpö:stä on tullut keskeinen elementti, joka määrittää sävyn monille päätöksille ja toimille. Ajan myötä siitä on tullut tutkijoiden, asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostava kohde, joka on synnyttänyt keskusteluja, keskusteluja ja syvällisiä analyyseja, joissa pyritään ymmärtämään sen vaikutus ja laajuus. Tässä mielessä on olennaista käsitellä kattavasti ja yksityiskohtaisesti kaikkea, mitä Sulamislämpö sisältää, jotta saadaan selkeämpi ja täydellisempi näkemys sen vaikutuksesta nykyiseen yhteiskuntaan.
Sulamislämpö (tunnus Q) on aineen sulaessa vaadittava lämpömäärä. Sulamislämmön yksikkö on joule (J). Aineen sulaminen tapahtuu sulamispisteessä, jolloin aineen lämpötila ei muutu ennen kuin kaikki aine on sulanut. Kääntäen sulamislämpö kertoo, kuinka paljon energiaa vapautuu, kun tietty ainemäärä jähmettyy (jähmettymislämpö).
Sulamislämpö lasketaan kaavalla Q=sm, missä s on aineen ominaissulamislämpö ja m aineen massa.
Ominaissulamislämpö (tunnus s) on tietylle aineelle ominainen vakio, joka kertoo, kuinka paljon energiaa tarvitaan tai vapautuu, kun aineen olomuoto muuttuu kiinteästä nesteeksi tai päinvastoin. Ominaissulamislämpö ilmoitetaan aineen massayksikköä kohti, joten sen yksikkö on vastaavasti J/kg. Esimerkiksi jään ominaissulamislämpö nestemäiseksi vedeksi on noin 333 kJ/kg.
Vastaava suure ainemääräyksikköä kohti on moolinen sulamislämpö (yksikkö J/mol). Moolinen sulamislämpö saadaan ominaissulamislämmöstä kertomalla se aineen moolimassalla.