Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia Suomalainen alkoholikulttuuri:n kiehtovaa maailmaa. Sen alkuperästä sen vaikutukseen nykypäivän yhteiskuntaan perehdymme kaikkiin Suomalainen alkoholikulttuuri:een liittyviin näkökohtiin. Analysoimme sen kehitystä ajan myötä, sen käytännön sovelluksia ja kuinka se on vaikuttanut ihmiselämän eri osa-alueisiin. Lisäksi tarkastelemme viimeisimpiä Suomalainen alkoholikulttuuri:een liittyviä tutkimuksia ja löytöjä sekä alan asiantuntijoiden mielipiteitä. Valmistaudu lähtemään tiedon ja löytöjen matkalle Suomalainen alkoholikulttuuri:stä. Älä jää paitsi!
Suomalainen alkoholikulttuuri tarkoittaa alkoholipitoisten juomien käyttöä Suomessa sekä siihen liitettyjä tapoja ja asenteita.
Vuonna 2012 alkoholin kokonaiskulutus Suomessa oli 9,6 litraa 100-prosenttista alkoholia asukasta kohti, mikä oli viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2011. Suomessa käytettiin alkoholia vuonna 2009 henkilöä kohti toiseksi eniten Pohjoismaista.[1]
Humalatilaa ei ole suomalaisessa kulttuurissa pidetty välttämättä häpeällisenä asiana, vaan sitä saatettiin päinvastoin ylistää ja pidetään sosiaalisuuden merkkinä ainakin vielä 2010-luvulla.[2][3] Suomalainen humalahakuinen alkoholikulttuuri ei ole kuitenkaan poikkeus maailmassa. Eurooppalaisia viinikulttuureita lukuun ottamatta alkoholia käytetään yleensä päihtymistarkoituksessa.[4]
Alkoholijuomia on tuotettu ja käytetty Suomessa ainakin rautakaudelta lähtien (500 eaa.).[5]lähde tarkemmin? Kuitenkin alkoholin käyttö nykyisessä mittakaavassa on uusi ilmiö – vaikka olutta käytettiin esimerkiksi 1400-luvulla kymmeniä kertoja enemmän kuin nykyään, se oli myös huomattavasti nykyistä laimeampaa.[6]
Perinteistä suomalaista suodattamatonta olutta kutsutaan sahdiksi. Sahdin teossa käytetään etupäässä ohramaltaita.[7][8] Sahti on rekisteröity Euroopan unionin aidoksi perinteiseksi tuotteeksi vuonna 2002.[9] Olutasiantuntija Michael Jackson sanoi sahdin olevan ”oluenteon historian puuttuva rengas Mesopotamian ja nykypäivän välillä”, kuin ”lasillinen antropologiaa”.[10]
Suomalaisesta kansanperinteestä on tallennettu karhulauluja (Kalevalan 46. runo, säkeet 547–606) ja vainajain muistajaisia. Karhulauluissa kerrotaan kaadetun karhun kunniaksi pidetyistä peijaisista, ”otson häistä”, joiden päätteeksi karhun kallo vietiin ”hääsaatossa” takaisin metsään. Siellä se täytettiin juhlaoluella ja nostettiin uhripuuhun, jotta metsästysonni säilyisi. Hautajaismenoihin liittyviä ikivanhoja piirteitä on kirjoitettu muistiin Tverin Karjalassa vielä vuonna 1958. Haudalla pidettiin muistoateria, johon vainajan ajateltiin osallistuvan. Jos vainaja oli pitänyt viinasta, sitä tarjottiin myös haudalla.[11]
1900-luvun alussa Suomen alkoholinkäyttö oli muihin Euroopan maihin verrattuna poikkeuksellisen matalaa. Poliittisista syistä monet puolueet alkoivat kuitenkin luoda kuvaa alkoholinkäytöstä Suomeen laajasti levinneenä ongelmana ja ajaa alkoholin käyttöä koskevia rajoituksia.[6]
Osaltaan suomalaiseen alkoholikulttuuriin vaikutti raittiusliike ja vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki. Toisaalta myös salakuljetus ja laiton myynti lisääntyivät. On myös väitetty, että väkevien alkoholijuomien käyttö lisääntyi kieltolain aikana. Kieltolain jälkeen alkoholikauppaa harjoitti valtion omistaman Alkon monopoli, ja vuosina 1944–1956 käytössä oli niin kutsuttu viinakortti, jolla alkoholin ostamista rajoitettiin.[12] Lopullisesti viinakortti poistui kuitenkin vasta vuoden 1970 lopussa.[13]
Suomalaisten alkoholinkäyttö oli alle neljännes nykyisestä viime vuosisadan puolessa välissä.
Alkoholinkäyttö on Suomessa lisääntynyt naisten keskuudessa. 1960-luvulla lähes puolet 30–49-vuotiaista naisista ilmoitti olevansa raittiita, vuonna 2000 enää neljä prosenttia. Käytön lisääntyminen on arkipäiväistänyt suhtautumista alkoholiin ja hämärtänyt siihen liittyviä vaaroja. On ehdotettu, että rattijuoppo-ongelmaa vastaan tarkoitettu suomalainen iskulause ”Jos ajat, et ota” muotoiltaisiin uudeksi ohjeeksi ”Jos odotat, et ota” ja lisättäisiin se alkoholia sisältävien juomien etiketteihin.[14]
Suomalaisten alkoholinkäyttö nelinkertaistui 1960-luvulta 2010-luvulle. Se oli tästä huolimatta 2010-luvulla vain hieman Euroopan keskitason yläpuolella. Alkoholinkäytön voimakkaan lisääntymisen onkin esitetty johtuneen ennen kaikkea 1900-luvun kulutuksen poikkeuksellisen matalasta tasosta.[6]
Alkoholinkäytön lisääntyminen 1900-luvun lopussa merkitsi sitä, että alkoholittomia alueita oli aiempaa vähemmän. Tämä toi paineita esimerkiksi nuorten alkoholinkäyttöön ja raittiudesta luopumiseen.[15]
Suomalaisten alkoholinkulutus on laskenut vuodesta 2007 alkaen[16]. Alkoholia kulutettiin silti vuonna 2012 neljä kertaa enemmän kuin 1960-luvun alussa[17], ja myös alkoholihaitat olivat suuremmat[4].
Raittius on sittemmin yleistynyt nuorison keskuudessa. Toisin kuin 1960-luvun ”märän sukupolven” ajattelussa, alkoholinkäyttö saatetaan nykyisin yhdistää vapautuneisuuden sijasta ärsyttävään teeskentelyyn. Nuorten harrastusmahdollisuudet ovat parantuneet ja päihtymiseen kannustava ryhmäpaine on vähentynyt.[2] Kulutus- ja ruokatietoisuus on lisääntynyt, ja myös alkoholin epäterveellisyys – lihottavuus, vaikutus aivoihin ja niin edelleen – tiedostetaan entistä laajemmin.[18] Jossain määrin Suomeen on levinnyt niin sanottu streittariliike, joka syntyi punk-piireissä vastalauseena itsetuhoisalle elämäntavalle ja välinpitämättömyydelle maailmasta.[19]