Nykymaailmassa Surf:stä on tullut monien ihmisten mielenkiinnon ja keskustelun aihe. Surf on kiinnittänyt laajan yleisön huomion joko historiallisen merkityksensä, nykyaikaiseen yhteiskuntaan kohdistuvan vaikutuksensa tai yhteyksiensä vuoksi nykytrendeihin. Kautta historian Surf:llä on ollut ratkaiseva rooli monilla ihmiselämän osa-alueilla, ja sen vaikutus leviää edelleen. Tässä artikkelissa tutkimme Surf:n eri puolia ja sen merkitystä nykyisessä kontekstissa. Surf on edelleen erittäin kiinnostava aihe populaarikulttuuriin kohdistuvasta vaikutuksestaan merkityksellisyyteensä korkeakouluissa, ja se ansaitsee yksityiskohtaista huomiota. Kattavan analyysin avulla pyrimme ymmärtämään paremmin, mitä Surf edustaa ja sen merkitystä nykymaailmassa.
Surf | |
---|---|
Alkuperä | rock and roll |
Alkuperämaa | Yhdysvallat |
Kehittymisen ajankohta |
1960-luku |
Tyypillisiä soittimia |
sähkökitara, rummut, bassokitara, saksofoni |
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia |
garage rock, punkrock, pop-punk, garage punk, skate punk |
Surf tai surf rock on musiikkigenre, johon liittyy olennaisena osana 1950-luvun lopulla syntynyt kalifornialainen surffauskulttuuri. Surf-musiikki nousi suureen suosioon vuonna 1961, ja siitä muodostuikin eräs Yhdysvaltain suosituimmista tyylilajeista 1960-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Perinteiselle surf-musiikille on tyypillistä lyhyt kesto, iloinen melodia ja rock and roll -rytmi. Myös jousikaiun (engl. spring reverb) sekä tremolo-efektien käyttö on osa äänimaailmaa.[1]
Surf-musiikin lähtölaukauksina on pidetty Dick Dalen singleä ”Let’s Go Trippin”.[2] Dale on ollut vaikutusvaltaisin surf-kitaristi, ja juuri häneen liitetään kitaran jousikaiku-soundi sekä surf-musiikissa usein kuullut torviriffit ja melodioiden itämaiset vivahteet. 1960-luvun tunnettuihin surf-yhtyeisiin kuuluivat myös The Ventures ja The Chantays. 1990-luvun keskivaiheilla surf-musiikki koki jonkinlaista uutta tulemista useiden uusien yhtyeiden muodossa.
Kuuluisimpia surf-kappaleita ovat muun muassa Dick Dalen esittämä ”Misirlou”, jota on käytetty esimerkiksi Pulp Fiction -elokuvassa, sekä The Surfaris -yhtyeen kappale ”Wipeout”. The Chantaysin ”Pipeline” ja The Venturesin ”Walk, Don’t Run” kuuluvat niin ikään tunnetuimpiin surf-kappaleisiin. Samoin 1960-luvun James Bond -elokuvien ”James Bond Theme” -teeman alku muistuttaa surfia. Sen sijaan The Beach Boys -yhtyeen varhaisilla levyillä on hyvin vähän tekemistä varsinaisen surfin kanssa, vaikka yhtye usein liitetään surf-musiikkiin. The Beach Boys edusti ennemminkin surf pop -genreä.
Surf-musiikille sukua on Suomessa 1960-luvulla esitetty ”rautalankamusiikki”, mutta se otti runsaasti vaikutteita myös brittiläisestä instrumentaali-rockista ja suomalaisesta populaarimusiikista.