Surgut

Nykymaailmassa Surgut on aihe, joka on kiinnittänyt kaiken ikäisten ja kiinnostuksen kohteiden huomion. Kun kiinnostus tätä aihetta kohtaan kasvaa, on tärkeää ymmärtää sen vaikutukset ja pohtia sen vaikutuksia yhteiskunnan eri osa-alueisiin. Olipa kyseessä historiallinen, tieteellinen, kulttuurinen tai sosiaalinen näkökulma, Surgut on ollut lukuisten keskustelujen ja keskustelujen kohteena, mikä on herättänyt kasvavaa kiinnostusta tietää enemmän sen alkuperästä, kehityksestä ja sen merkityksestä nykyään. Tässä artikkelissa tutkimme Surgut:een liittyviä eri näkökohtia, analysoimme sen tärkeyttä ja tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia tarjotaksemme täydellisen yleiskatsauksen tästä kiehtovasta aiheesta.

Surgut
(Сургут)
lippu
lippu		 vaakuna
vaakuna
Hanti-Mansian sijainti, alla kaupungin sijainti piirikunnassa
Hanti-Mansian sijainti, alla kaupungin sijainti piirikunnassa

Surgut

Koordinaatit: 61.24180°N, 73.39302°E

Valtio Venäjä
Alue Ural
Piirikunta Hanti-Mansia
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 211 km²
Korkeus 40 m
Väkiluku (2010)  ([1]) 306 675
Aikavyöhyke UTC+5 (MSK+2)
Postinumero 628400–628433[2]
Suuntanumero(t) +7 3462 [3]









Surgut (ven. Сургу́т) on Hanti-Mansian autonomisen piirikunnan suurin kaupunki ja Venäjän tärkeimpiä öljyntuotannon keskuksia.[4][5][6] Se sijaitsee Länsi-Siperian alangolla Objoen varrella. Vuonna 2010 kaupungin asukasluku oli 306 675.[1]

Historia

Surgut vuoden 1701 kartalla.

Surgutin seudut ovat olleet asuttuja jo kivikaudella. Obin rannalta, noin 20 kilometriä Surgutista länteen, sijaitsee 60 entistä kylää tai asuinpaikkaa sisältävä arkeologinen alue, josta on löydetty jälkiä esimerkiksi 3 000 asuinrakennuksesta, haudoista ja pyhäköistä. Löydöistä vanhimmat ovat kivikaudelta.[4]

Vuonna 1594 tsaari Fjodor I:n määräyksestä perustettu Surgut on Siperian vanhimpia kaupunkeja.[4][5] Aluksi se oli vain aiemman ostjakkilinnoituksen paikalle rakennettu pieni linnoitus. Surgut oli Venäjän Aasian laajentumisen tärkeimpiä keskuksia 1600- ja 1700-luvuilla. Vuodesta 1782 lähtien se toimi Tobolskin kuvernementin tärkeänä kauppapaikkana ja kaupunkina. Siellä sijaitsi kuvernementin laajan Surgutin piirikunnan keskus. Kaupunki oli esimerkiksi useiden dekabristien poliittinen karkotuspaikka.[4]

Vuodesta 1868 alkaen kaupunki kuului Tobolskin provinssiin. 1890-luvulla paikkakunta paloi suurelta osin.[4] 1800-luvun lopulla kaupungissa toimi neljä kauppaa ja neljä seppää. Asukkaiden pääelinkeinoja olivat kalastus, marjastus, kauppankäynti, karjanhoito ja polttopuiden keruu. Surgurtista vietiin kalaa, turkiksia, marjoja ja sembramännyn siemeniä markkinoille esimerkiksi Tobolskiin, ja kaupunkiin tuotiin erityisesti leipää ja kangasta. 1926 paikkakunnan status muutettiin pienen asukasluvun (1 300 asukasta) vuoksi kyläksi.[4] Vuodesta 1930 se oli osa Ostjakkien ja vogulien kansallista piirikuntaa.[4]

Leninin valtakatu, kaupunkiarkkitehtuuria.

1950-luvun lopulla ja 1960-luvulla alueelta löydettiin suuria maaöljy- ja maakaasuesiintymiä, ja kaupunki alkoi kehittyä ja kasvaa muuttovirran ansiosta nopeasti. Se sai kaupunkioikeudet uudestaan 1965.[4]

Väkiluvun kehitys

Vuosi Surgutin
asukasluku
1887[4] 1 100
1926[4] 1 300
1959[4] n. 6 000 Surgut
(oli osa 18 686 as. Surgutin piiriä[7])
1970[8] 34 011
1979[9] 107 343
1989[10] 247 823
2002[11] 285 027
2010[1] 306 675

Talous

Surutskaja GRES-2, Venäjän suurimpiin kuuluva maakaasua polttava voimalaitos
Obin silta vuoden 2008 postimerkissä
Surgutin valtionyliopiston päärakennus

Nykyään Surgut on koko Venäjän tärkeimpiä öljyntuotantokeskuksia[4][5] ja Länsi-Siperian öljy- ja kaasuputkiverkoston solmukohta. Täällä yhtyvät Nižnevartovskista, Novyi Urengoista, Novosibirskistä, Permistä ja Tšeljabinskistä tulevat öljy- ja kaasulinjat. Paikkakunnan merkittävimpiä yrityksiä ovat Surgutneftegaz sekä Gazpromiin kuuluva Surgutgazprom. Sähköntuotannosta vastaavat voimalat GRES-1 ja GRES-2 kuuluvat maailman suurimpiin ja tuottavat yli 8000 megawatin teholla edullista sähköä alueelle. Näistä jälkimmäinen kuuluu E.ON Rossija-pörssiyhtiön voimaloihin. Paikkakunnalla on metsänjalostus- ja elin­tarvike­teollisuutta.[4]

Liikenne

Surgutin kansainväliseltä lentoasemalta lennetään muun muassa Moskovaan, Dubaihin, Pietariin ja Irkutskin. Kaupunki on Tjumenin–Novyi Urengoin radan varrella.

Surgutissa on Obin jokisatama. Surgutin silta on maailman pisin yhden pylvään varaan rakennettu vinoköysisilta.

Koulutus

Kaupungissa toimii Surgutin valtionyliopisto, pedagoginen valtionyliopisto, maailmantalouden instituutti sekä useiden muiden yliopistojen haaraosastoja. Myös museotoimintaa.[4]

Ystävyyskaupungit

Lähteet

  1. ↑ a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  2. ↑ Hanty-Mansijski avtonomyi okrug: Potštovnyje indeksy ruspostindex.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  3. ↑ Hanty-Mansijski avtonomyi okrug: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n Goroda Rossii: Surgut Goroda Rossii (1994) kirjan Surgut-artikkelin nettiversio. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  5. ↑ a b c Khanty-Mansi Autonomous Area - General Information kommersant.com. Arkistoitu 26.9.2013. Viitattu 6.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  7. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  8. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  9. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  10. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 6.3.2013. (venäjäksi)
  11. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 5.3.2013. (venäjäksi)
  12. ↑ "Офіційний сайт міста Івано-Франківськаӧ." www.mvk.if.ua. Viitattu 4.1.2011. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla

Hanti-Mansian piirit ja kaupunkipiirit

Belojarsk • Berjozovo • Hanti-Mansijsk • Hanty-Mansijsk • Jugorsk • Kogalym • Konda • Langepas • Megion • Neftejugansk • Neftejugansk • Nižnevartovsk • Nižnevartovsk • Njagan • Oktjabrskoje • Pokatši • Pyt-Jah • Radužnyi • Sovetski • Surgut • Surgut • Urai