Suuri Turkin sota:n laajasta maailmasta löydämme erilaisia näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka kutsuvat meidät tutkimaan ja ymmärtämään lisää. Suuri Turkin sota on ollut lukuisten keskustelujen ja pohdiskelujen kohteena sen vaikutuksista nyky-yhteiskuntaan ja sen merkitykseen historiassa. Tässä artikkelissa perehdymme Suuri Turkin sota:n eri puoliin ja korostamme sen merkitystä ja vaikutusta eri aloilla. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Suuri Turkin sota:een liittyviä vaikutuksia ja seurauksia tavoitteenamme tarjota täydellinen ja rikastuttava näkemys tästä kiehtovasta aiheesta.
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. Tarkennus: Puutteellisesti lähteistetty |
Suuri Turkin sota | |||||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
Suuri Turkin sota. Aikalaismaalaus.
| |||||||||
| |||||||||
Osapuolet | |||||||||
|
Suuri Turkin sota (saks. Der Große Türkenkrieg), myös pyhän liigan sota (turk. Kutsal İttifak Savaşları), oli Euroopan valtioiden muodostaman pyhän liigan ja Osmanien valtakunnan välinen sota vuosina 1683–1699. Turkkilaiset kärsivät tappi on johtaneesta Wienin piirityksestä vuonna 1683.
Bohdan H’melnytskyin käymien sotien seurauksena Ukrainan kasakat liittoutuivat ottomaanien kanssa Venäjää vastaan. Kasakkapäällikkö Petro Dorošenko halusi irrottaa Ukrainan Puolasta ja liittää sen ottomaanien hallitsemaan Krimin kaanikuntaan. Buczaczin rauhansopimuksessa Puola luopui eduistaan Ukrainassa ja sitoutui maksamaan korvauksia sulttaanille.[1]
Muutaman vuoden kestäneen rauhan jälkeen Osmanien valtakunta hyökkäsi Habsburgien Itävaltaan. Turkkilaiset olivat melkein valloittaneet Wienin, mutta kristittyjen liittoumaa johtanut Juhana III Sobieski voitti turkkilaiset Wienin taistelussa. Tappio heikensi osmanien valtaa Kaakkois-Euroopassa.
Paavi Innocentius XI perusti Vuonna 1684 uuden pyhän liigan, joka käsitti Habsburgien Itävallan johtaman Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan, Puola-Liettuan sekä Venetsian tasavallan[2]. Myös Moskovan Venäjä liittyi mukaan vuonna 1686. Mohácsin taistelussa vuonna 1687 osmanit kärsivät toisen murskaavan tappion. Turkkilaiset kuitenkin onnistuivat sotatoimissaan Puola-Liettuaa vastaan ja pystyivät säilyttämään Podolian hallussaan taistelujen aikana.
Moskovan Venäjän osallistuminen liigaan oli ensimmäinen kerta, kun maa virallisesti liittoutui eurooppalaisten valtioiden kanssa. Suuri Turkin sota merkitsi alkua sarjalle venäläis-turkkilaisia sotia, jotka jatkuivat pitkälle 1800-lukua. Krimin ja Azovin taistelut johtivat siihen, että Venäjä valtasi osmanien omistaman Azovin linnoituksen Mustanmeren itärannikolta.
Sodan murskaavin tappio osmaneille käytiin vuonna 1697 Zentassa. Pääosin Zentan taistelusta johtuen, mutta myös seuranneiden pienempien taistelujen (esim. Pidhaitsin taistelu 1698) jälkeen liiga voitti sodan vuonna 1699.[3]
Osmanien valtakunta joutui allekirjoittamaan raskaan Karlowitzin rauhansopimuksen, jossa turkkilaiset menettivät alueita vastustajilleen.[4]. Ottomaanit luovuttivat useimmat Unkarin, Transilvanian ja Slavonian alueensa Habsburgeille samalla, kun Podolia palasi Puolan omistukseen. Useimmat Dalmatian alueista siirtyivät Venetsialle, yhdessä Peloponnesoksen niemimaalla sijaitsevan Morean kaupungin kanssa. 1700-luvun alun sodissa osmanit valloittivat takaisin osia menettämistään alueista, kuten Azovin Moskovan Venäjältä ja Morean Venetsialta.