Tässä artikkelissa olemme päättäneet keskittyä Sveitsiläinen systeemi:n jännittävään maailmaan. Alkuperäistään nykypäivään Sveitsiläinen systeemi on ollut kiinnostuksen ja keskustelun aiheena eri alueilla. Vuosien varrella Sveitsiläinen systeemi on luonut lukemattomia mielipiteitä ja teorioita, jotka ovat auttaneet rikastuttamaan tietoamme tästä aiheesta. Tässä mielessä ehdotamme, että tutkitaan perusteellisesti eri näkökohtia, jotka tekevät Sveitsiläinen systeemi:stä niin kiehtovan aiheen, ja käsittelemme sekä sen historiaa että sen merkitystä nykyään. Yksityiskohtaisen ja kontekstualisoidun analyysin avulla toivomme tarjoavamme lukijalle täydellisen ja valaisevan lähestymistavan Sveitsiläinen systeemi:een, tarjoten uusia näkökulmia ja avaimia sen merkityksen ymmärtämiseen nykymaailmassa.
Sveitsiläinen systeemi on turnausjärjestelmä, jota käytetään joissakin kahdenvälisiin otteluihin perustuvissa lajeissa kuten shakissa.[1]
Sveitsiläistä systeemiä käytetään kilpailuissa, joiden osanottajamäärät ovat niin suuria, että “kaikki vastaan kaikki” -turnausjärjestelmä johtaisi liian suureen kierrosmäärään, mutta toisaalta yhden ottelunsa hävinneitä kilpailijoita ei haluta pudottaa kokonaan pois turnauksesta kuten cup-muotoisessa kilpailussa tapahtuu.[2]
Sveitsiläisen systeemin perusperiaate on, että jokaisella kierroksella toisiaan vastaan asetetaan kilpailijat, joiden senhetkinen pistemäärä on sama tai mahdollisimman yhtäsuuri.[1] Paritus pisteryhmien sisällä tehdään joko satunnaisesti tai jonkin ennen turnausta laaditun rankingin perusteella.[2] Kilpailijat saavat tietää seuraavan kierroksen vastustajansa vasta edellisen kierroksen päätyttyä. Samat kilpailijat kohtaavat toisensa turnauksen aikana korkeintaan kerran. Viimeisten kierrosten tulokset ovat kilpailijoiden loppusijoituksen kannalta merkittävämpiä kuin ensimmäiset kierrokset.[1] Turnauksen loputtua samassa pistemäärässä olevien kilpailijoiden paremmuus määritellään jollain vertailujärjestelmällä kuten Buccholzilla.[2] Shakkiturnauksissa yritetään lisäksi varmistaa, että kukin pelaaja pelaa mahdollisimman saman määrän pelejä valkeilla ja mustilla ja peräkkäisiä pelejä samalla värillä vältetään. Jalkapallossa tätä vastaa koti- ja vierasottelujen tasapaino.
Sveitsiläinen systeemi sai nimensä siitä, että sen kehitti sveitsiläinen J. Müller shakkiturnaukseen vuonna 1895. Järjestelmä yleistyi shakissa toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisin se on pelaajamäärältään suurten shakkiturnausten yleisin turnausjärjestelmä.[1] Shakin lisäksi järjestelmää käytetään muun muassa bridgessä, backgammonissa, Scrabblessa, petankissa ja e-urheilussa.[2][3] Jalkapallon Mestarien liigassa sveitsiläiseen systeemiin löyhästi perustuva turnausjärjestelmä otetaan käyttöön kaudelle 2024–2025. Siinä joukkueiden pistemäärät eivät kuitenkaan vaikuta paritukseen kuten todellisessa sveitsiläisessä turnauksessa.[4]