Alla esitellyssä artikkelissa Sveitsin jalkapallo:n aihetta käsitellään monitieteisestä lähestymistavasta, ja tavoitteena on tarjota kattava ja täydellinen näkemys tästä aiheesta. Tarkastellaan erilaisia näkökulmia ja näkökulmia, joiden avulla lukija ymmärtää Sveitsin jalkapallo:n tärkeyden ja merkityksen eri yhteyksissä ja tilanteissa. Yksityiskohtaisen ja tarkan analyysin avulla pyrimme valaisemaan vähän tunnettuja tai huomiotta jätettyjä näkökohtia rikastaaksemme tietoa ja ymmärrystä Sveitsin jalkapallo:stä.
| Sveitsin jalkapallo | |
|---|---|
| Valtio | Sveitsi |
| Lajiliitto | Sveitsin jalkapalloliitto |
| Maajoukkue(et) | |
Jalkapallo on Sveitsin suosituin urheilulaji. Jalkapalloa harrasti vuonna yli 270 000 rekisteröityä pelaajaa ja maassa on yli 1 300 jalkapalloseuraa. Sveitsissä pelataan joka viikonloppu noin 10 000 jalkapallo-ottelua.[1]
Sveitsin jalkapallon sarjajärjestelmä on koostunut vuodesta 1933 lähtien kolmesta divisioonasta: Sveitsin Superliigasta, ykkösdivisioonasta ja harrastesarjoista. Jalkapalloa Sveitsissä hallinnoi kotipaikkaansa Bernissä pitävä Sveitsin jalkapalloliitto. Liitto jakautuu 13 alueelliseen liittoon.[2]
Sveitsi toimii kotipaikkana myös lajin kansainväliselle järjestöille kuten Zürichissä toimivalle FIFA:lle ja Nyonissa toimivalle UEFA:lle. FIFA:n johtajana ovat toimineet sveitsiläiset Sepp Blatter vuosina 1998–2015 ja Gianni Infantino vuodesta 2016 lähtien.[2]
Jalkapallo tuli ranskankieliseen sveitsiin englantilaisten sisäoppilaitosten oppilaiden toimesta vuona 1855–1869. Opisklelijoiden ja ulkomaalaisten toimesta perustettiin myös monet sveitsiläiset jalkapalloseurat. Vanhin toiminnassa oleva jalkapalloseura on vuonna 1879 perustettu FC St. Gallen. Alkuun jalkapallo kohtasi vastustusta niin opettajien, kirkon, viranomaisten kuin vanhempien toimesta.[2]
Sveitsin jalkapalloliitto perustettiin 7. huhtikuuta 1895 Oltenissa, joka paransi lajin yhteiskunnallista asemaa. Sen alaisuudessa järjestettiin Sveitsin mestaruuskilpailut vuosina 1898–1899 ja Sveitsin cup vuodesta 1926. Jalkapallosta tuli suosittu ja laajalle levinnyt laji 1920- ja 1930-lukujen aikana. Kansainvälisen menestyksen ansiosta liittovaltion viranomaiset alkoivat arvostaa jalkapallon kasvatuksellista arvoa, tukivat jalkapalloseurojen johtajien koulutusta ja nostivat jalkapallon asemaa koulujen opetussuunnitelmissa.[2]
Jalkapallon suosion nousu johti ammattimaistumiseen ja kaupallistumiseen. Vuosina 1922-1934 rakennettiin kaksitoista yli 10 000 katsojaa vetävää stadionia. Vuonna 1931 otettiin käyttöön liiga, joka koostui osittain ammattilaispelaajista. Seurojen ja kansallisen liigan asettamien rajoitusten jälkeen jalkapalloliitto kielsi ammattilaispelaamisen virallisesti vuonna 1941.[2]
Toisen maailmansodan jälkeen jalkapallosta tuli merkittävä taloudellinen tekijä ja suosituin yleisöurheilulaji. SFA suhtautui vastustavasti ammattilaisurheiluun 1950-luvun puoliväliin asti. Aluksi pelaajat saivat harjoittelurahaa, mutta 1950-luvun lopusta lähtien koko pääsarjassa maksettiin pistepalkkioita. Kun 1970-luvun lopulla siirryttiin vähitellen puoliammattiliasuudesta täysammattilaisuuteen ja ylemmän sarjatason seurat kehittyivät kaupallisiksi yrityksiksi, joiden vuosibudjetit olivat joissakin tapauksissa selvästi yli 10 miljoonaa Sveitsin frangia. 1970-luvulta lähtien naisjalkapallo alkoi hiljalleen vakiinnuttaa asemaansa Sveitsin jalkapallossa.[2]
Ensimmäinen Sveitsin maajoukkueen kansainvälinen ottelu pelattiin Pariisissa 12. helmikuuta 1905. Sveitsin joukkueen sijoittuminen toiseksi Pariisin olympiaturnauksessa 1924 ja voitto Suur-Saksasta vuoden 1938 maailmanmestaruuskilpailuissa olivat suuressa roolissa jalkapallon nousussa suosioon. 2000-luvun alkuun mennessä se oli pelannut yli 640 ottelua 66 maata vastaan.[2]
Television nousu jalkapallon viestintävälineenä vuoden 1954 maailmanmestaruuskilpailuista lähtien on johtanut otteluiden välittämiseen yhä laajemmalle yleisölle. Television nousu johti mainosmahdollisuuksien nopeaan kasvuun ja jalkapallon kaupallistamisen uuteen nousuun. Katsojatulojen lisäksi seurat saivat uusia tulonlähteitä mainonnasta pelipaidoissa ja pelikenttien laidoilla, sponsoroinnista, televisiolähetyksistä maksettavista korvauksista ja myyntituotteista. Jotkut seurat muuttuivat osakeyhtiöiksi 1990-luvun lopulla.[2]