Sven Grönvall

Nykymaailmassa Sven Grönvall:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisille ihmisille eri yhteyksissä. Sen vaikutus ja ulottuvuus vaihtelevat arkielämästä erikoistuneempiin opiskelualueisiin, mikä vaikuttaa merkittävästi yhteiskuntaan yleensä. Ilmestymisestään lähtien Sven Grönvall on herättänyt uteliaisuutta ja keskustelua, motivoinut asiantuntijoita ja harrastajia syventämään ymmärrystä ja sovelluksia. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja näkökulmia, jotka liittyvät Sven Grönvall:een, tarjoten kattavan ja yksityiskohtaisen yleiskatsauksen, jonka avulla lukijat voivat laajentaa ymmärrystään tästä erittäin tärkeästä aiheesta.

Sven Grönvall Rukajärvellä jatkosodan aikaan. Hän palveli 10. tiedoitus­komppaniassa.

Sven Bertel Grönvall (10. huhtikuuta 1908 Helsinki — 20. maaliskuuta 1975 Helsinki) oli suomenruotsalainen taidemaalari ja professori.[1]

Sven Grönvall opiskeli Taideteollisessa keskuskoulussa 1931 ja Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuosina 1932–1934. Hänen töitään oli ensi kerran esillä 1933.[1]

Sven Grönvallin ekspressionistiset maisemat ja hillitty kolorismi loivat pohjaa sotien jälkeiselle maisemamaalaukselle.[2] Grönvallille myönnettiin Pro Finlandia vuonna 1966 ja professorin arvonimi 1974.[1] Hän oli myös Lokakuun ryhmän perustajajäsen.[3]

Sven Grönvall kuului taiteilijaseura Kiilaan, ja hän oli muussakin taiteen yhdistystoiminnassa laajasti mukana. Hän kuului Maire Gullichsenin lähipiiriin, ja hän kävi taiteilija Ina Collianderin kanssa tiivistä kirjeenvaihtoa, joka on julkaistu.[4] Kirja sai Suomen taideyhdistyksen kirjallisuuspalkinnon.[5]

Lähteet

  1. ↑ a b c Sven Grönvall taiteilijamatrikkelissa. Viitattu 27.11.2009.
  2. ↑ Sakari, Marja: ”Grönvall, Sven (1908–1975)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 335–337. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4 Teoksen verkkoversio Viitattu 27.11.2009.
  3. ↑ Valtion taidemuseo. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 27.11.2009.
  4. ↑ Uimonen, Anu: Kirjeistä sukeutuu elämäkerta: Ina Colliander luotti Sven Grönvalliin ystävänä. Helsingin Sanomat 30.10.2005. Viitattu 28.5.2022.
  5. ↑ Suomen taideyhdistys. (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 27.11.2009.
    Yle uutiset. Viitattu 27.11.2009.

Kirjallisuutta

  • Bondestam, Kati (toim.): Inas längtan: Ina Collianders brev till Sven Grönvall 1925–1974. Schildts 2005. ISBN 951-50-1540-5

Aiheesta muualla