Sympatia

Tässä artikkelissa aiomme analysoida Sympatia:tä yksityiskohtaisesti ja tutkia sen eri puolia ja ominaisuuksia ymmärtääksemme sen vaikutusta eri yhteyksissä. Alkuperäistään nykypäivän merkityksellisyyteen asti Sympatia on herättänyt huomattavaa kiinnostusta ja keskustelua, ja siitä on tullut asiantuntijoiden ja suuren yleisön kiinnostava aihe. Näillä linjoilla tarkastelemme sen historiallista kehitystä, sen vaikutuksia nyky-yhteiskunnassa ja sen mahdollisia seurauksia tulevaisuuteen. Tämä artikkeli pyrkii tarjoamaan kattavan näkökulman Sympatia:een ja tarjoaa siten vankan lähtökohdan niille, jotka ovat kiinnostuneita syventämään tätä monimutkaista ja kiehtovaa aihetta.

Sympatia (kreikan sanasta sympátheia, myötätunteminen) tai myötätunto tarkoittaa toisen henkilön mielihyvän kokemista omana mielihyvänä (myötäilo) tai tuskan ja mielipahan tuntemista mielipahana.[1][2][3]

"Sympatia on toisen henkilön emootioiden ja tuntemusten passiivista noudattamista, josta olisi eroteltava empatia, joka olisi aktiivisempaa ja neutraalimpaa eläytymistä toisen tilanteeseen tai mielentilaan."[1]

Sympatian vastakohta on antipatia.

Tutkija Riikka Korkiamäen mukaan myötätunto saa suosimaan niitä, joista välittää eniten, esimerkiksi päiväkotiryhmässä tai politiikassa. Siksi moni tutkija korostaa, että myötätunnolle ei saisi antaa minkäänlaista painoa päätöksenteossa.[4]

Vaikka psykopaatit kuvataan usein täysin muista poikkeaviksi, todellisuudessa sympatiaan yleensä kykeneväkin ihminen on välillä kyvytön siihen, kun hän esimerkiksi vihaa kärsivää henkilöä tai ylimielisyys, jäykkyys tai huono päivä saa otteen hänestä.[5]

Katso myös

Lähteet

Kirjallisuutta

  • Pessi, Anne Birgitta ym. (toim.): Myötätunnon mullistava voima. Jyväskylä : PS-kustannus, 2017. ISBN 978-952-451-779-9.