Syrakusan piiritys (214–212 eaa.)

Nykyään Syrakusan piiritys (214–212 eaa.) on aihe, joka on saanut yhä enemmän merkitystä yhteiskunnassamme. Syrakusan piiritys (214–212 eaa.) on osoittautunut yleisen mielenkiinnon kohteena joko sen vaikutuksen vuoksi ihmisten jokapäiväiseen elämään, populaarikulttuuriin tai merkitykseen ammattialalla. Ajan myötä Syrakusan piiritys (214–212 eaa.) jatkaa kehittymistään ja tarjoaa uusia haasteita, mahdollisuuksia ja kysymyksiä niille, jotka haluavat syventyä sen tutkimukseen. Tässä artikkelissa tutkimme joitain Syrakusan piiritys (214–212 eaa.):n keskeisiä näkökohtia ja sen vaikutuksia elämämme eri osa-alueisiin sekä sen merkitystä nykyään.

Italialaisen Giulio Parigin 1600-luvun maalaus, jossa Arkhimedeen puolustuslaite kuvataan rautakourana.

Syrakusan piiritys ja taistelu (214–212 eaa.) tapahtui toisen puunilaissodan aikana.

Kohti taistelua

Vähän Cannaen taistelun jälkeen Hannibal valitsi pääpaikakseen Capuan, jossa hänen karaistunut sotajoukkonsa lepäsi. Rooman joukkojen johtaja Marcus Claudius Marcellus saavutti sillä aikaa pienempiä voittoja ja alkoi 214 eaa. piirittää Syrakusaa, joka oli vaihtanut puolia Hannibalin puolelle.[1]

Piiritys

Syrakusa oli sekä maan että meren puolelta hyvin varustettu, ja sitä puolustettiin monella kekseliäällä keinolla, joita Arkhimedes kehitteli, joskin tarinat puolustuskeinoista ovat luultavasti paikoitellen liioiteltuja. Maan puolelta ryntäävää vihollista vastaan hänen kerrotaan asettaneen heittokoneita, jotka viskelivät nuolia ja keihäitä tai suuria kiviä tehden paljon vahinkoa. Meren puolella, jossa Marcellus itse johti rynnäkköä, kävi roomalaisille yhtä huonosti. Kaupungin muureilta pudoteltiin teräväpäisiä hirsiä, jotka lävistivät laivat, tai vedettiin rautakoukuilla laivan perä ilmaan, niin että keula upposi mereen. Väitetään jopa, että sellaisilla koneilla nostettiin muutamia laivoja ylös vedestä, heiluteltiin ilmassa ja viimein lyötiin rikki muureja vasten taikka heitettiin mereen ylösalaisin. Kun roomalainen laivasto poistui muurien luota etäämmäksi, käänsi Arkhimedes niitä kohti suuria polttopeilejä, jolloin muutamat laivat roomalaisten suureksi kauhuksi syttyivät tuleen keskellä merta. Piiritystä keski näin yli kaksi vuotta.[1]

Valloitus

Kaupunki valloitettiin viimein yllätyshyökkäyksellä vuonna 212 eaa. Kaupungissa vietettiin eräänä yönä Artemis-jumalattaren juhlaa. Silloin Marcellus yhtäkkiä onnistui valtaamaan erään tornin, jota ei kyllin huolellisesti vartioitu. Sitä kautta pääsivät roomalaiset kaupunkiin. Marcellus käski, mikäli mahdollista, säästää asukkaiden hengen, ja halusi varsinkin saada Arkhimedeen elävänä käsiinsä. Mutta se toive ei toteutunut. Roomalainen sotamies tunkeutui tutkijan kammioon ja kehotti häntä seuramaan itseään. Arkhimedes, ollen tutkimuksiinsa vaipuneena ja kumartuneena tarkastelemaan hiekkaan piirrettyjä kuvioita, ei liikahtanut, vaan tarinan mukaan vastasi: "Älä riko minun ympyröitäni!" Ne olivatkin hänen viimeiset sanansa, sillä suuttunut roomalainen lävisti hänet heti miekallaan.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c Sjögren, Otto: ”Vanha ja Keski-aika”, Historiallinen lukukirja. WSOY, 1888. Teoksen verkkoversio.

Aiheesta muualla