Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti T28 Super Heavy Tank:n aihetta, sen vaikutusta tämän päivän yhteiskuntaan ja sen merkitystä eri alueilla. Kautta historian T28 Super Heavy Tank on ollut suuren kiinnostuksen ja tutkimuksen aihe, jolla on useita näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat auttaneet ymmärtämään ja kehittämään uusia ideoita. T28 Super Heavy Tank:n vaikutus talouteen, kulttuuriin ja politiikkaan sekä ihmisten jokapäiväiseen elämään on osoittautunut moniulotteiseksi aiheeksi, joka ansaitsee analysoinnin ja keskustelun. Tämä artikkeli pyrkii kattavan analyysin avulla tarjoamaan selkeän ja kattavan kuvan T28 Super Heavy Tank:stä ja tarjoaa lukijoille syvemmän ja merkityksellisemmän käsityksen sen merkityksestä nykyään.
T95 | |
---|---|
![]() T28 Aberdeenin harjoitusalueella vuonna 1946. |
|
Valmistushistoria | |
Valmistusmaa |
![]() |
Tekniset tiedot | |
Taistelupaino | 95 t |
Maksiminopeus | |
– tiellä | 13 km/h |
Muu aseistus | 105 mm T5E1 |
Panssarointi | 300 mm |
Moottori | Ford GAF V-8 |
– hevosvoimat | 500 hv |
– kilowattia | 372 kW |
Miehistö | 4 |
105 mm Gun Motor Carriage T95, myöhemmin Super Heavy Tank T28, oli yhdysvaltalainen 95 tonnin painoinen raskas panssarivaunu, jota rakennettiin kaksi prototyyppiä. Se oli suunniteltu käytettäväksi Saksan länsirajan Westwallin linnoitusten läpi murtautumiseen toisen maailmansodan lopulla. Alkuperäisenä suunnitelmana oli valmistaa 25 vaunua. Myöhemmin vaunuja suunniteltiin käytettäväksi maihinnousuissa Japaniin, mutta ensimmäinen runko valmistui vasta elokuussa 1945 ja vaunun tullessa valmiiksi sota oli ohi.
Ensimmäinen Yhdysvaltojen tykkitorniton panssarintuhoaja oli T25 AT.lähde? Tämä vaunu jäi kuitenkin vasta suunnitteluvaiheeseen.
Vaunussa on neljät telaketjut painon jakamiseksi. Ulommat telaketjut voi irrottaa noin kahden tunnin työllä vaunun kuljetusta varten. Ylimääräiset telaketjut voi myös liittää yhteen vaunun perässä vedettäviksi. Prototyyppejä testattiin Aberdeen Proving Groundilla ja Fort Knoxissa vuonna 1947. Toinen vaunuista vaurioitui moottorin tulipalossa ja se romutettiin.
Vuonna 1974 viimeinen prototyyppi löydettiin Fort Belvoirista Virginiasta pellolta. Ei ollut tietoa, miten se oli sinne päätynyt, mutta se oli ollut kateissa 27 vuotta. Siitä tuli suosittu nähtävyys, kun se asetettiin Kentuckyyn Patton Museum of Cavalry and Armor -museon etupihalle.[1][2] Pian se kuitenkin siirrettiin Georgiaan Fort Benningiin, jossa se on nykyisin esillä.