Tabunovin koulu

Tässä artikkelissa tutkimme Tabunovin koulu:n merkitystä nyky-yhteiskunnassa. Tabunovin koulu:llä on keskeinen rooli ymmärryksessämme ympärillämme olevasta maailmasta. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tutkimme Tabunovin koulu:n eri näkökohtia ja ulottuvuuksia sen historiallisesta alkuperästä sen nykyisiin sovelluksiin. Samoin tarkastelemme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka ovat nousseet esiin Tabunovin koulu:n ympärillä, mikä rikastuttaa yleistä ymmärrystämme tästä aiheesta. Tämä artikkeli pyrkii syventymään Tabunovin koulu:n merkitykseen ja merkitykseen nykyisessä yhteiskunnassamme tarjoamalla panoraamanäkymän, jonka avulla lukija ymmärtää sen tärkeyden ja laajuuden eri yhteyksissä.

Koulurakennus ennen purkamistaan.

Tabunovin koulu oli Helsingissä vuosina 1864–1958 toiminut venäjänkielinen koulu. Se toimi Mannerheimintien ja Lönnrotinkadun kulmatalossa, jonka kauppias Nikifor Tabunov (1803/1804–1868) myi Helsingin ortodoksiselle seurakunnalle vuonna 1863. Alakoulun lisäksi rakennuksessa toimivat aluksi myös venäjänkielinen poikalyseo Aleksanterin kimnaasi ja tyttölyseo Marian kimnaasi, jotka muuttivat myöhemmin omiin koulutaloihinsa. Tabunovin koulua ylläpiti alkuaan Venäjän valtio, mutta koska seurakunta omisti rakennuksen, koulun johtosääntöön tehtiin sopimus, jonka mukaan talo palautuisi seurakunnalle koulutoiminnan lakatessa. Suomen itsenäistyttyä 1917 Venäjän valtion omaisuus takavarikoitiin, mutta ortodoksinen seurakunta sai sopimuksen nojalla talonsa takaisin vuonna 1920 ja jatkoi koulun toimintaa. Itsenäisyyden aikana se toimi pelkästään kansakouluna, sillä venäläisistä lyseoista ei enää päässyt Suomen yliopistoihin.[1]

Tabunovin koulun toimintaa jatkoi vuodesta 1930 Helsingin venäläinen lyseo ja vuodesta 1955 Helsingin Suomalais-venäläinen koulu.[2] Tabunovin koulun vanhaan rakennukseen Mannerheimintiellä asettui vuonna 1927 Helsingin suomalainen yksityislyseo eli ”Jyllan”, josta tuli myös suosittu Helsingin venäläisten perheiden keskuudessa, koska sitä sijaintinsa vuoksi pidettiin Tabunovin koulun seuraajana. Rakennus purettiin vuonna 1958 ortodoksisen seurakunnan rakennuttaman liiketalon tieltä.[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Veronica Shenshin: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa – Kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäiviin (s. 58, 60, 66–67) 2008. Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutti. Arkistoitu 30.10.2017.
  2. ↑ Suomalais-venäläinen koulu täytti 55 vuotta! (Arkistoitu versio) Venäjän Tiede- Ja Kuluttuurikeskus 2010