Nykyään Tahtilaji on laajalti keskusteltu aihe, joka on herättänyt kiinnostuksen monissa ihmisissä ympäri maailmaa. Ilmestymisestään lähtien Tahtilaji on herättänyt kiistoja ja keskustelua, mikä on herättänyt ristiriitaisia mielipiteitä asiantuntijoiden ja yhteiskunnan keskuudessa. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti kaikkea Tahtilaji:een liittyvää sen alkuperästä sen nykyisiin vaikutuksiin, jotta voimme tarjota maailmanlaajuisen ja täydellisen näkemyksen, joka mahdollistaa perusteellisen ymmärryksen tästä nykyään niin tärkeästä aiheesta.
Tahtilaji on länsimaisessa musiikissa käytettävä merkintä, joka ilmaisee tahtiosien lukumäärän yhdessä tahdissa. Sävellyksen alkuun on yleensä merkitty tahtiosoitus murtolukuna, jonka ylempi numero (osoittaja) ilmoittaa tahtiosien määrän tahdissa ja alempi (nimittäjä) yhden tahtiosan pituuden. Esimerkiksi tahtilajissa 3/4 yksi tahti sisältää kolme neljäsosanuotin mittaista tahtiosaa. C-merkintä tarkoittaa tahtilajia 4/4; pystyviivalla jaettu C tarkoittaa alla breve -tahtilajia 2/2. Epätäsmällisesti ilmaistuna tahtilajin osoittaja ilmoittaa moneenko lasketaan ja tahtilajin nimittäjä yhden tahtiosan pituuden. Esim. 4/4 -tahtiosoituksessa lasketaan käytännössä neljään, 2/4 kahteen, 2/2 kahteen, 3/4 kolmeen, 6/8 kahteen (tai kuuteen), 3/8 yhteen (tai kolmeen) 5/4 viiteen, 12/8 neljään (tai kolmeen tai 12:een) jne. Tahtilajimerkintä ei vaikuta teoksen esitysnopeuteen.
Tahtilaji voi olla tasajakoinen, kolmijakoinen tai näiden yhdistelmä. Yleisimmät tasajakoiset tahtilajit ovat 4/4 ja 2/4. Kolmijakoisista tahtilajeista käytössä on 3/8, 6/8 ja 3/4.