Taloudellinen ylijäämä

Nykyään Taloudellinen ylijäämä on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta yhteiskunnassa. Tekniikan ja globalisaation myötä Taloudellinen ylijäämä:stä on tullut keskeinen elementti ihmisten elämässä. Sen vaikutukset ulottuvat taloudesta, politiikasta, kulttuurista jokaisen yksilön jokapäiväiseen elämään. Tässä artikkelissa tutkimme Taloudellinen ylijäämä:n eri puolia ja sitä, miten se on muuttunut ajan myötä. Alkuperäistään sen merkitykseen nykymaailmassa Taloudellinen ylijäämä on aihe, joka herättää edelleen keskustelua ja kiistoja lähitulevaisuudessa.

Kuluttajan ja tuottajan ylijäämät näkyvät kuvassa värillisten alueiden pinta-aloina.

Ylijäämä-käsitettä käytetään kansantaloustieteessä useassa yhteydessä. Aikaisemmin käytettiin myös termejä kuluttajan korko ja tuottajan korko.

  • Kuluttajan ylijäämä on se summa, jonka kuluttaja hyötyy ostaessaan hyödykkeen maksuhalukkuuttaan alhaisemmalla hinnalla.
  • Tuottajan ylijäämä on se määrä rahaa, joka jää myyntihinnan ja tuottajalle sopivan matalimman mahdollisen hinnan väliin. Täydellisessä kilpailussa yritys tekee nollavoittoa, joten tuottajan ylijäämä valuu tuotannontekijöiden omistajille.
  • Jos valtio puuttuu markkinoihin veron tai tukiaisen muodossa, syntyy myös valtion ylijäämä.

Ylijäämä voi tarkoittaa myös voittoa, joka syntyy tuottojen ylittäessä kulut.

Kuluttajan ylijäämä 100 prosenttia

Taloustieteilijä Brad DeLongin mukaan kuluttajan ylijäämä on tavallisissa ("smithiläisissä") hyödykkeissä yleensä noin 100 prosenttia hinnan päälle, mutta "andreesseniläisissä" (informaatiotalouden) tuotteissa se on arviolta ainakin 500–1 000 prosenttia, koska vain aputuote myydään (ja lasketaan kansantuotteeseen). Tim Worstall arvioikin, että kun laskennallisesti (reaalinen) bruttokansantuote rikkaissa maissa 1900-luvulla on kahdeksankertaistunut onkin elintaso satakertaistunut.[1] Esimerkiksi Uberin tuotteen kuluttajan ylijäämä onkin 160 prosenttia, eli kyydin arvo kuluttajalle on keskimäärin 260 prosenttia hinnasta.[2]

Brynjolfsson ym. (2018) saivat tulokseksi, että yhdysvaltalaisille kuluttajille hakukoneiden arvo on vuodessa 17 000 dollaria, sähköpostin 8 400, digikarttojen 3 600, videostriimauksen 1 100 ja Facebookin vain 40–50 dollaria vuodessa. Luvut ovat mediaaneja, eli puolelle väestöä ne ovat tuota arvokkaampia. Tulos perustui etenkin kyselytutkimuksiin, mutta luotettavuutta tutkittiin todellisella kokeella, jossa käyttäjä luopui Facebookista tilapäisesti korvausta vastaan. Tuloksen mukaan digitaalihyödykkeet tuottavat valtavan kuluttajan ylijäämän. Tämä luku pitäisi lisätä kansantuotteeseen, jotta nähtäisiin todellisen hyvinvoinnin määrä.[3][4]

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ James Bradford DeLong: AFTERNOON MUST-READ: TIM WORSTALL: FACEBOOK EXPLAINS WHY MARC ANDREESSEN AND LARRY SUMMERS DISAGREE Grasping Reality. 16.1.2015.
  2. ↑ Tim Worstall: Freakonomics' Steven Levitt On How Inefficient Uber Really Is Forbes. 20.9.2016.
  3. ↑ Erik Brynjolfsson, Felix Eggers, Avinash Gannamaneni: Using Massive Online Choice Experiments to Measure Changes in Well-being NBER Working Papers. 4/2018.
  4. ↑ Tyler Cowen: The value of Facebook and other digital services Marginal Revolution. 18.4.2018.