Nykyään Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus on aihe, joka herättää suurta kiinnostusta ja keskustelua yhteiskunnassa. Syntymisestään lähtien se on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion, joka pyrkii ymmärtämään ja analysoimaan sitä eri näkökulmista. Sen vaikutus kattaa useita näkökohtia taloudesta kulttuuriin, ja sen vaikutus ulottuu maailmanlaajuisesti. Ajan myötä Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus:stä on tullut erittäin relevantti ilmiö, joka on synnyttänyt ristiriitaisia mielipiteitä ja syviä pohdintoja. Tässä artikkelissa tutkimme tätä asiaa yksityiskohtaisesti ja tutkimme sen vaikutuksia ja seurauksia eri aloilla.
Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (lyh. ICESCR) on kansainvälinen sopimus, jonka Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 16. joulukuuta 1966 ja joka tuli voimaan 3. tammikuuta 1976. Se sitouttaa sopimusosapuolet edistämään ihmisten taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia, kuten työntekijän oikeudet, oikeus terveyteen, oikeus koulutukseen ja oikeus riittävään elintasoon. Sopimuksen on ratifioinut 166 maata[1] minkä lisäksi neljä maata (Yhdysvallat, Komorit, Kuuba ja Palau), on allekirjoittanut sopimuksen, mutta ei ole ratifioinut sitä. Yhdessä Yhdistyneiden kansakuntien luomien ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen ja kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen kanssa ICESCR:n katsotaan muodostavan kansainvälisen ihmisoikeuksien normiston.