Taloussaarto

Tässä artikkelissa tutkimme Taloussaarto:tä, aihetta, joka on herättänyt kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Ilmestymisestään lähtien Taloussaarto on kiinnittänyt monien ihmisten huomion ja herättänyt erilaisia ​​näkökulmia ja mielipiteitä. Ajan myötä Taloussaarto on kehittynyt ja siitä on tullut ajankohtainen aihe nyky-yhteiskunnassa. Tässä artikkelissa tarkastelemme Taloussaarto:een liittyviä eri näkökulmia ja näkökulmia tavoitteenaan tarjota kattava ja tasapainoinen näkemys tästä aiheesta. Lisäksi analysoimme sen vaikutuksia eri toimialoihin ja miten se on vaikuttanut tapaamme kohtaa ja käsitellä nousevia haasteita.

 Tämän artikkelin nimi saattaa olla virheellinen. Ehdotettu uusi nimi on Kauppasaarto.
Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Paljon yleisemmin käytetty nimitys.
Öljykauppasaarron vuoksi suljettu huoltoasema Yhdysvalloissa vuonna 1973.

Kauppasaarto (myös taloussaarto) tarkoittaa jonkin valtion talouselämän kanssa käytävän kaupankäynnin julistamista laittomaksi joko kokonaan tai osittain.[1] Yleisesti ryhmä valtioita julistaa yksittäisen valtion taloussaartoon. Taloussaarrolla yritetään painostaa kohdevaltion johtoa toimimaan jossain asiassa taloussaarron julistajan tahdon mukaisesti, esimerkiksi Ranskan keisarin Napoleon I:n Isoa-Britanniaa vastaan julistama mannermaasulkemus, johon Ruotsi kieltäytyi liittymästä, ja jonka seurauksena käytiin Suomen sota.

Taloussaarto on perinteisesti luettu sotatoimeksi sitä valtiota kohti, johon se kohdistuu;[2] näin ollen kauppasaarron kohteeksi joutunut valtio voi tulkita sen casus belliksi, sodan syyksi.

Taloussaartoa lievempiä toimia ovat asevientikielto sotaakäyviin maihin tai rajoitettujen tuotteiden, kuten luksustuotteiden vientikielto ja eräiden valtion avainhenkilöiden viisumikielto ja valtio-omisteisten yritysten saarto.

Esimerkkejä taloussaarroista

Merkittäviä kauppasaartoja ovat olleet Etelä-Afrikan vastainen saarto apartheid-politiikan vuoksi, arabimaiden Israelin vastainen saarto, Yhdysvaltain Kuuban vastainen saarto vuodesta 1962, eräiden tuotteiden vientikielto Pohjois-Koreaan sen vuonna 1987 tekemän eteläkorealaiseen siviilimatkustajakoneeseen suuntautuneen pommi-iskun jälkeen, Libyan kauppasaarto vuoden 1988 Lockerbien pommi-iskun jälkeen, Kiinan asevientikielto vuoden 1989 Taivaallisen rauhan aukion verilöylyn jälkeen, Irakin saarto vuoden 1990 Kuwaitin miehityksen jälkeen, Sudanin kauppasaarto vuonna 2003 alkaneen Darfurin konfliktin vuoksi sekä Iranin ydinohjelmaan liittyvien tuotteiden vientikielto.

Coordinating Committee for Multilateral Export Controls

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Teknisten tuotteiden kauppasaartoa varten Yhdysvallat liittolaisineen perusti CoCom-järjestön (Coordinating Committee for Multilateral Export Controls), jonka avulla pyrittiin estämään korkean teknologian vienti Neuvostoliittoon ja sen liittolaismaihin. Suomi ulkopoliittisesti puolueettomana maana ei osallistunut Neuvostoliiton vastaiseen teknologiavientikieltoon, mutta vientikieltoluetteloa ylläpiti yksityinen Suomen Metalli-, Kone- ja Sähköteknisen Teollisuuden Keskusliitto, koska Suomen valtio ei voinut puolueettomuutensa vuoksi hallinnoida neuvostovastaisen vientikieltojärjestön toimintoja. Käytännössä vientikiellossa oleville laitteille tai tuotteille, joissa oli käytetty vientikielto-osia, ei myönnetty kauppa- ja teollisuusministeriön alaisesta lisenssivirastosta vientilupaa. Kun joitain Unix-tietokonelaitteita vietiin Neuvostoliittoon, langetti siitä oikeus Suomessa tuomion. Myöhemmissä oikeusasteissa tutkittiin, oliko kauppa merkinnyt tosiasiassa sitä, että Neuvostoliittoon olisi viety jotain sellaista, mitä sillä ei todella olisi ollut tai voinut olla ja tuomio muutettiin vapauttavaksi Suomen lain vastaisena.

Suomen valtiosopimuksiin perustumaton osallistuminen CoComin oli Nokian toimintaedellytys, koska jos Suomi ei olisi osallistunut CoComiin, olisi suomalaisilta yrityksiltä voitu kieltää yhdysvaltalaisen teknologian hankkiminen tai olisi vaikeutettu niiden kauppaa Yhdysvaltoihin. Yhdysvalloille oli yllätys Rauma-Repola Oceanicsin valmistamien tutkimussukellusveneiden korkea taso, minkä vuoksi Rauma-Repolaa uhattiin vaikeuksilla, mikäli se jatkaa Mir 1 ja Mir 2 -kaltaisten sukellusveneiden valmistamista Neuvostoliitolle.

Kauppasaarossa olevat valtiot

Valtio Saarron määrääjä Vuodesta Lisätietoa
 Kuuba  Yhdysvallat 1960 Aseet, kulutustuotteet, valuutat
 Pohjois-Kypros  Yhdistyneet kansakunnat 1975 Kulutustuotteet
 Iran  Yhdysvallat 1979 Aseet, öljyntuotanto, finanssi- ja pankkisektori
 Kiina  Euroopan unioni
 Yhdysvallat 		1989 Aseet
 Pakistan  Yhdistynyt kuningaskunta 2002 Atomiteknologia
 Georgia  Venäjä 2006 Maataloustuotteet
 Pohjois-Korea  Yhdistyneet kansakunnat
 Yhdysvallat
 Euroopan unioni 		2006 Ylellisyystuotteet ja aseet
 Filippiinit  Hongkong 2010 Kulutustuotteet
 Indonesia  Australia 2011 Karja
Syyrian lippu Syyria  Euroopan unioni
 Yhdysvallat 		2011 Aseet ja öljyntuotanto
 Mali Länsi-Afrikan talousyhteisö 2012 Täydellinen saarto

Lähteet

  1. ↑ Trade Embargoes Summary darwin.bio.uci.edu. Kalifornian yliopisto, Irvine. Arkistoitu 2.6.2014. Viitattu 9.8.2016.
  2. ↑ http://www.crimesofwar.org/thebook/blockade-act-war.html (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla