Tarhaturilas

Nykymaailmassa Tarhaturilas on aihe, joka herättää kiinnostusta ja keskustelua eri aloilla. Politiikasta teknologiaan Tarhaturilas on kiinnittänyt miljoonien ihmisten huomion ympäri maailmaa ja synnyttänyt intohimoisia keskusteluja ja ristiriitaisia ​​mielipiteitä. Tarhaturilas on noussut ajankohtaisten keskustelujen keskeiseksi aiheeksi joko yhteiskuntavaikutuksensa, historiallisen merkityksensä tai ihmisten jokapäiväiseen elämään vaikuttamisen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Tarhaturilas:een liittyviä eri näkökohtia sen alkuperästä sen mahdollisiin seurauksiin. Tavoitteena on tarjota laaja ja täydellinen näkemys tästä ilmiöstä, joka kiehtoo meitä niin paljon.

 Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Täsmennys: tarkennus
Tarhaturilas
Uhanalaisuusluokitus

{{{status}}}

Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Kovakuoriaiset Coleoptera
Alalahko: Erilaisruokaiset Polyphaga
Yläheimo: Turilasmaiset Scarabaeoidea
Heimo: Lehtisarviset Scarabaeidae
Alaheimo: Rutelinae
Tribus: Anomalini
Suku: Phyllopertha
Laji: horticola
Kaksiosainen nimi

Phyllopertha horticola
Linnaeus, 1758

Katso myös

  Tarhaturilas Wikispeciesissä
  Tarhaturilas Commonsissa

Tarhaturilas (Phyllopertha horticola) on lehtisarvisiin (Scarabaeidae) kuuluva kovakuoriaislaji.

Tuntomerkit

Aikuinen kuoriainen on noin 8–12 millimetrin mittainen.[2] Pää ja etuselkä ovat metallinvihreät, sinertävät tai tummanvihreät. Peitinsiivet ovat punaruskeat.[3]

Levinneisyys

Laji on jokseenkin harvinainen Etelä- ja Keski-Suomessa, missä sitä tavataan kesä-heinäkuussa.[2]

Elintavat

Lajia tavataan tavanomaisesti aurinkoisilla mailla lehtipuilla ja pensailla, joiden lehtiä se käyttää ravinnokseen. Kuoriaisella on tapana aloittaa lehden syöminen keskeltä ja siirtyä sitten kohti reunoja. Tarhaturilaat ovat aiheuttaneet Etelä-Savossa vaurioita omenapuille syömällä sekä puiden kukkia että raakileita.[2] Se munii ruohikkoon. Toukka elää muiden turilaiden tavoin maassa ruohonjuuria syöden. Runsaana esiintyessään ruohikko kuivuu ja kuolee suuriltakin aloilta. Näin toukat voivat tuhota puutarhojenkin nurmikoita.[4]

Lähteet

  1. ↑ Jyrki Muona, Jaakko Mattila: Tarhaturilas – Phyllopertha horticola Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  2. ↑ a b c Hans Silfverberg: Niittyjemme eläimiä värikuvina, s. 129. (Tarhaturilas) Porvoo: WSOY, 1996. ISBN 951-0-06692-3
  3. ↑ Olsen, Lars-Henrik, Murkkuja ja mehiläisiä, WSOY, Italia 1997, 208 s.
  4. ↑ Åke Sandhall, Pikkueläimiä, WSOY, Barcelona 1975, 205 s.

Aiheesta muualla