Taru Mäkelä

Nykymaailmassa Taru Mäkelä on aihe, joka herättää yhteiskunnassa suurta kiinnostusta ja keskustelua. Taru Mäkelä on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion sen vaikutuksesta talouteen aina populaarikulttuuriin. Teknologian kehittyessä ja trendien muuttuessa Taru Mäkelä:stä on tullut kuuma aihe, joka ei koskaan lakkaa luomasta otsikoita mediassa. Tässä artikkelissa tutkimme Taru Mäkelä:n eri puolia, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Taru Mäkelä
Taru Mäkelä lokakuussa 2011.
Taru Mäkelä lokakuussa 2011.
Henkilötiedot
Syntynyt1. huhtikuuta 1959
Tampere
Ammatti elokuvaohjaaja
elokuvakäsikirjoittaja
Ohjaaja
Palkinnot

Suomi-palkinto (2000)

Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Taru Mäkelä (s. 1. huhtikuuta 1959 Tampere)[1] on suomalainen elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on toiminut myös tuottajana, leikkaajana ja näyttelijänä. Hän on ohjannut kymmenen pitkää elokuvaa, niin dokumenttielokuvia kuin fiktioita. Elokuvateattereissa menestyneimpiä Mäkelän elokuvista ovat Arto Salmisen romaaniin perustuva Varasto (2011) ja ruotsalaiseen Joulupukki vieraissa -joulukomediaan (1999) perustuva Täydellinen joulu (2019).[2]

Elämä

Mäkelä opiskeli Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella ja valmistui taiteen maisteriksi vuonna 1989. Hän on myös humanististen tieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta.[3] Mäkelä aloitti uransa ohjaajana 1980-luvulla Yleisradiossa, jossa hän kirjoitti ja ohjasi Hymyhuulet-viihdesarjaa.[4]

Vuosina 2005–2010 Mäkelä oli Suomen elokuvasäätiön hallituksen jäsen. Hän toimi Suomen Elokuvaohjaajaliiton puheenjohtajana vuosina 2006–2008.[3]

Mäkelä on sairastanut syöpää kolmasti, viimeksi etäpesäkkeistä maksassa vuonna 2017.[5]

Mäkelän suku on toiminut elokuva-alalla 1920-luvulta. Taru Mäkelän isoisä oli suomalaisen elokuva-alan vaikuttaja, Kinosto-konsernin perustaja Väinö Mäkelä, isä Tuukka vastasi Kinoston elokuvateattereista ja Taru Mäkelän setä oli elokuvatuottaja Mauno Mäkelä. Hänen veljensä Jussi ja serkkunsa Jukka Mäkelä olivat Finnkinon perustajia.

Taru Mäkelän ohjaama ja käsikirjoittama dokumenttielokuva Saalis (2007) kertoo Mäkelöiden elokuvasuvun vaiheista. Vuonna 2005 Taru Mäkelä perusti miehensä, kuvaaja Jouko Seppälän kanssa elokuvatuotantoyhtiö Kinoston.[6]

Filmografia

Ohjaus

  • W (1983, lyhytelokuva)
  • Kilpatanssi (1985, lyhyt dokumentti) – myös käsikirjoitus ja leikkaus
  • Työn orja (1990, lyhytelokuva)
  • Viipurin poika (1993, lyhyt dokumentti) – myös käsikirjoitus
  • Lotat (1995, lyhyt dokumentti) – myös käsikirjoitus
  • Daavid – tarinoita kunniasta ja häpeästä (1997, pitkä dokumentti) – myös käsikirjoitus ja leikkaus
  • Klassikko (1999) – myös käsikirjoitus ja leikkaus
  • Pikkusisar (1999)
  • Väärät kengät (2004, tv-elokuva)
  • Agentti kulisseissa (2007, lyhyt dokumentti) – myös käsikirjoitus ja äänitys
  • Saalis (2007, pitkä dokumentti) – myös käsikirjoitus
  • Sinnittelijät (2008, lyhyt dokumentti)
  • Varasto (2011) – myös vastaava tuottaja
  • Viru – Tarinoita hotellista (2013) – myös käsikirjoittaja ja tuottaja
  • Mieletön elokuu (2013) – myös vastaava tuottaja
  • Eila, Rampe ja Likka (2014)
  • Varasto 2 (2018)
  • Täydellinen joulu (2019)
  • Kulkuset kulkuset (2022)

Muut

  • Murkkujuttu (1983) – työryhmä
  • Peltiaurinko (1984) – käsikirjoitus, leikkaus
  • Kaivatut (1985) – leikkausassistentti
  • Riisuminen (1986) – apulaisohjaaja, näyttelijä
  • Pluus (1986) – leikkausassistentti
  • Tähti ja koivu (1986) – kuvaussihteeri
  • Näkemiin, hyvästi (1986) – leikkaajan apulainen
  • Enkelipeli (1986) – kuvaussihteeri
  • Sik sak (1987) – leikkaus
  • Älä itke Iines (1987) – kuvaussihteeri
  • Jahti (1988) – leikkaus
  • Jumalia ei uhmata (1988) – näyttelijä
  • Amor ampuu ohi (1990) – näyttelijä
  • Tuntematon emäntä (2011) – vastaava tuottaja

Lähde[1]

Lähteet

  1. ↑ a b Taru Mäkelä Elonetissä.
  2. ↑ Niko Jutila: Katsotuimmat suomalaiset elokuvat 1970– elokuvauutiset.fi. Viitattu 9.6.2022.
  3. ↑ a b Taru Mäkelän CV Kinosto. Viitattu 10.12.2014.
  4. ↑ Omistajien esittely: Taru Mäkelä Kinosto. Viitattu 10.12.2014.
  5. ↑ Elokuvaohjaaja Taru Mäkelä sairasti kolme syöpää – luvattiin vain muutama vuosi elinaikaa: ”Tuntui, ettei se voi olla mahdollista” Ilta-Sanomat. 31.1.2018. Viitattu 1.2.2018.
  6. ↑ Kujanpää, Kaisa: Taru Mäkelä etsi paikkaansa elokuvasuvun historiassa TS.fi. 31.5.2007. Arkistoitu 10.12.2014. Viitattu 10.12.2014.

Kirjallisuutta

  • ”Yksilö historian myrskyssä”, Taru Mäkelän haastattelu. Filmihullu 2/2000
  • ”Siitä, mistä ei voi puhua, on tehtävä taidetta”, Taru Mäkelän haastattelu. Filmihullu 2/2008

Aiheesta muualla