Taulakääpä

Tässä artikkelissa perehdymme Taulakääpä:n kiehtovaan maailmaan. Analysoimme huolellisesti kaikkia Taulakääpä:een liittyviä näkökohtia sen alkuperästä sen merkitykseen nykyään ja tutkimme sen vaikutuksia yhteiskunnan eri alueilla. Kattavan kiertueen avulla käsittelemme sen vaikutuksia kulttuuriin, talouteen, politiikkaan ja jokapäiväiseen elämään paljastaen sen tärkeimmät ominaisuudet ja mahdolliset tulevaisuuden näkymät. Tieteidenvälisellä lähestymistavalla pyrimme syvästi ymmärtämään Taulakääpä:n tärkeyden nykyisessä kontekstissa, korostaen sen vaikutusta ja purkamalla sen herättämiä tärkeimpiä kysymyksiä.

Taulakääpä
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumalliset Eucarya
Kunta: Sienet Fungi
Kaari: Kantasienet Basidiomycota
Alakaari: Avokantaiset Agaricotina
Luokka: Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes
Lahko: Polyporales
Heimo: Käävät Polyporaceae
Suku: Taulakäävät Fomes
Laji: fomentarius
Kaksiosainen nimi

Fomes fomentarius
(L.) J.J. Kickx[1]

Katso myös

  Taulakääpä Wikispeciesissä
  Taulakääpä Commonsissa

Taulakääpä (Fomes fomentarius) on kääpä, jota esiintyy Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Suomessa sitä tavataan koko maassa. Se lahottaa lähinnä koivua, mutta myös muita lehtipuita kuten pyökkiä. Taulakääpä tunkeutuu elävään puuhun kuoren vioittumien kautta. Se aiheuttaa valkolahoa ja tuhoaa puun nopeasti.[2][3]

Ulkonäkö ja koko

Taulakääpä on monivuotinen, nuorena kiilamainen, vanhempana kaviomainen, itiöemä kasvaa 8–25 cm:n levyiseksi.[4] Kuori on kova, korkkimainen ja ensin ruskearaitainen, mutta vanhetessaan muuttuu tuhkanharmaaksi, lopulta lähes mustaksi. Siinä on selviä kasvuvyöhykkeitä näkyvissä. Pillikerros on paksu; pillit ovat nuorena likaisen valkoisia, vanhemmiten pillipinta on violetinruskea ja tummuu kosketuskohdista ruskeaksi, pillejä on 3–4 millimetrillä.[3]

Kasvupaikka ja elinympäristö

Taulakääpä kasvaa koko Suomessa aina tunturikoivikoissa asti. Kasvaa sekä pystyyn kuolleissa rungoissa että maapuissa, elävissä sekä kuolleissa puissa.[3]

Halkaistussa taulakäävässä näkyy ylinnä kuori, jonka alla on kellanruskea huopamainen malto ja paksu pillikerros. Tummanruskea hohkainen ydin sijaitsee sisimpänä puunrunkoa vasten.

Käyttö

Oijesh Sverlovin selkä on täynnä arpia taulanpoltosta Petsamossa 1933.

Taulakääpä on ennen ollut myös arvokas hyötysieni: nimen mukaisesti taulakäävästä valmistetaan taulaa eli sytykettä, jota käytetään tulen tekemisessä tuluksilla.[4][3] Tähän viittaa myös sen tieteellinen nimi (lat. fomes: taula, sytyke). Ennen sairaaloissa käytettiin taulakäävän maltoa veren imeyttäjänä leikkauksissa ja verenvuodon tyrehdyttämiseen haavoissa.[3] Alpeilta löytyneellä esihistoriallisella Ötzillä oli tulentekovarusteissaan taulakääpää. On myös toinen teoria, jonka mukaan Ötzillä olisi ollut taulakääpä mukanaan lääkintäsienenä.[5] Saamelaiset ovat myös käyttäneet taulakääpää taulaamishoitoon, jossa kääpä sytytetään kytemään, ja sen kuuman tuhkan annetaan putoilla iholle.[6] Sitä on myös käytetty oranssin- tai kellanruskean värin lähteenä värjäyksessä.[4]

Erityistä

Taulakäävällä on ns. seuraajalajeja jotka tulevat puuhun, taikka itse taulakääpään, vasta sen jälkeen. Vanhoilla taulakäävillä sekä sen lahottamassa puussa viihtyvät mm. pilliharsukka (Trechispora mollusca),[7] rustikka (ent. Protomerulius caryae, nyk. Aporpium canescens),[8] silokääpä (Gloeoporus pannocinctus)[8] ja sitkokääpä (ent. Antrodiella semisupina, nyk. Antrodiella pallescens).[7] [9]

Kuvia

Lähteet

  • Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6
  • Pertti Salo, Ulla Salo: Suomen sieniopas. Helsinki: WSOY : Luonnontieteellinen keskusmuseo, kasvimuseo, 2006. ISBN 951-0-30359-3

Viitteet

  1. ↑ Taksonomian lähde: Index Fungorum Viitattu 02.12.2017
  2. ↑ Tiedebasaari: Taulakääpä kelpaa vaikka todistajaksi tiedebasaari.com. Arkistoitu 3.12.2017. Viitattu 02.12.2017.
  3. ↑ a b c d e Laji.fi: taulakääpä (Fomes fomentarius) laji.fi. Viitattu 02.12.2017.
  4. ↑ a b c Kosonen, Lasse: Uusi perheen sienikirja, s. 188. Porvoo: WSOY,, 1994. ISBN 951-0-19559-6
  5. ↑ Iceman’s mushrooms key in Copper Age and today seacoastonline.com. Viitattu 02.12.2017.
  6. ↑ Luonnonyrtit - Lääkinnälliset sienet: taulakääpä luonnonyrtit.blogspot.fi. Viitattu 02.12.2017.
  7. ↑ a b UPM - Metsiemme kääpiä metsamaailma.fi. Arkistoitu 17.11.2017. Viitattu 02.12.2017. s. 14 (pdf)
  8. ↑ a b Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja: Haapametsien käävät 2012, Junninen, Kaisa (toim.) julkaisut.metsa.fi. Viitattu 02.12.2017., s. 41. ISBN 978-952-446-942-5 (pdf)
  9. ↑ Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 15–16. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0

Aiheesta muualla