Teloitus

Tässä artikkelissa tutkimme Teloitus:n laajaa ja monipuolista aihetta. Aloitamme kiehtovalle matkalle sen alkuperästä sen merkitykseen tänä päivänä, jonka avulla voimme ymmärtää paremmin tätä tärkeää aihetta. Seuraavilla riveillä analysoimme erilaisia ​​Teloitus:een liittyviä näkökohtia, kuten sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja sen mahdollisia vaikutuksia tulevaisuuteen. Epäilemättä Teloitus on kiehtova aihe, joka herättää kiinnostuksen kaikenikäisissä ja -taustaisissa ihmisissä, ja tässä artikkelissa pyritään syventämään sen merkitystä ja merkitystä.

Tämä artikkeli kertoo toimenpiteestä. Sotajumala-yhtyeen albumia käsittelee artikkeli Teloitus (albumi).
Saksalaisjoukot teloittavat neuvostopartisaaneja ampumalla syksyllä 1941.

Teloitus on tuomioistuimen tai viranomaisen laillisesti langettaman kuolemantuomion täytäntöönpano, jolloin ihminen surmataan rangaistukseksi rikoksesta.[1]

Lain auktorisoimia teloitustapoja nykyisin

Teloitus suoritetaan maailmassa nykyisin yleensä jollain yhdeksästä eri menetelmästä, jotka ovat eri maiden laeissa auktorisoinnin yleisyysjärjestyksessä (22. kesäkuuta 2012 tilanteen mukaan): hirttäminen, teloitusryhmän edessä ampuminen (monta laukausta yhtä aikaa) tai muu ampuminen (yksi laukaus), kivitys, myrkkyruiske, mestaus, kaasukammio, sähkötuoli tai pudottaminen. Joidenkin maiden lait auktorisoivat useamman kuin yhden teloitustavan. [2]

Hirttämisen auktorisoi teloitustavaksi 60 maan laki, mukaan lukien Japani, Intia, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. 29 maata auktorisoi ampumisen teloitusryhmän edessä, mukaan lukien Kuuba, Etelä-Korea ja Yhdysvallat. 23 muuta auktorisoi teloituksen yhdellä laukauksella, kuten Valko-Venäjä, Intia, Pohjois-Korea ja Venäjä. Kivityksen auktorisoi yhdeksän maata, kaikki islamilaisia. Myrkkyruiske auktorisoidaan kuuden (Kiina, Guatemala, Taiwan, Thaimaa, Yhdysvallat ja Vietnam) ja mestaus viiden maan laissa (Benin, Kongo, Iran, Saudi-Arabia ja Jemen).[2]

Luettelo teloitustavoista

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ ”Osa 5:teloittaa”, Nykysuomen sanakirja 1–6. (Valtion toimeksiannosta teettänyt Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Päätoimittaja: Matti Sadeniemi. 15. painos. Alkuperäinen julkaisu: 1951–1961) Helsinki: WSOY, 2002. ISBN 951-0-26973-5
  2. ↑ a b Methods of Execution 22.6.2012. Northwestern University. Arkistoitu 22.12.2015. Viitattu 9.3.2014.

Aiheesta muualla