Théodore Géricault

Théodore Géricault
Omakuva
Omakuva
Henkilötiedot
Syntynyt26. syyskuuta 1791
Rouen, Ranska
Kuollut26. tammikuuta 1824
Pariisi, Ranska
Kansalaisuus ranskalainen
Taiteilija
Ala taidemaalari
Taidesuuntaus romantiikka
Kuuluisimpia töitä Medusan lautta, 1818–19
Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Théodore Géricault,
Medusan lautta, 1818–1819

Maalaus Medusan lautta
Fregatti Medusan haaksirikko 1816
Théodore Géricault

Romantiikka Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818. Caspar David Friedrich, Vaeltaja sumumeren yllä, 1818. Pääsuunnat

Romantiikka | Kansallisromantiikka

Muut virtaukset

Düsseldorfin koulukunta | Hudson River -koulukunta | Goottikulttuuri | Karelianismi

Aiheet

Vastavalistus | Romantiikan musiikki | Pittoreski | Subliimi | Yhtenäistaideteos | Boheemi | Ossianin laulut | Maailmantuska

Teokset

Medusan lautta | Vapaus johtaa kansaa

Tekijät

Ivan Aivazovski | Albert Bierstadt | William Blake | John Constable | Eugène Delacroix | Robert Wilhelm Ekman | Caspar David Friedrich | Henry Fuseli | Théodore Géricault | Francisco de Goya | Aleksander Lauréus | Friedrich Overbeck | Vasili Tropinin | William Turner

Jean Louis André Théodore Géricault (26. syyskuuta 1791 Rouen, Seine-Maritime26. tammikuuta 1824 Pariisi) oli romantiikkaa edustanut ranskalainen taidemaalari. Hän syntyi varakkaaseen sukuun Rouenissa ja opiskeli Pariisissa yhdessä taidemaalarien Carle Vernetin (1758–1836) ja Pierre Guérinin (1774–1833) kanssa.

Hän matkusti Italiaan 1816–1818. Vanhat mestarit, erityisesti Michelangelo ja Rubens vaikuttivat häneen enemmän kuin kukaan aikansa nykytaiteilija.

Géricault pyrki pois vallitsevan uusklassismin kaavoista jo varhaisteoksissaan. Hänen teoksensa edustivat romantiikkaa, ja niissä oli ilmaisuvoimainen ja dynaaminen ote. Hänen maalauksensa Ratsailla olevat upseerit vuosilta 1812 ja 1814, jotka ovat esillä Louvren taidemuseossa Pariisissa, kuvaavat väkivaltaista toimintaa, ovat uskaliasta sommittelua ja dramaattista väriä. Ne herättävät voimakkaita tunteita, ominaisuuksia jotka olivat ominaisia vasta syntyneelle romantiikalle.

Palattuaan Pariisiin Géricault esitti teoksensa Medusan lautta vuoden 1819 Salongissa. Vaikka se sai kultamitalin, se myös aiheutti poliittisen skandaalin aiheensa takia. Fregatti Medusan haaksirikko oli tapahtunut kesäkuussa 1816 lähellä Länsi-Afrikan rannikkoa. Miehistö jätti 150 matkustajaa oman kohtalonsa varaan lautalle. Kun lautta kaksi viikkoa myöhemmin löydettiin, eloonjääneitä oli vain 15, joista 5 kuoli pelastusoperaation jälkeen. Hallitus vaikeni tapauksesta, ja kun se tuli yleiseen tietoon vuotta myöhemmin, se herätti raivoa ja kritiikkiä hallituksen välinpitämättömyyttä ja korruptiota kohtaan.

Medusan lautassa Géricault pyrki mahdollisimman suureen tarkkuuteen, joten hän käytti apunaan lautan pienoismallia ja tutki huolellisesti oikeita ruumiita. Tässä valtavassa maalauskankaassa, kooltaan noin 5 × 7 metriä, Géricault sekoitti realismin ja romantiikan.

Ihanteellistettujen hahmojen ja realistisesti kuvatun piinan yhdistelmä, `klassisen´tai ´herooisen´ jättiläiskoon tai graafisen tarkkuuden poissaolo aiheuttivat rajuja väittelyitä uusklassististen ja romanttisten taiteilijoiden keskuudessa. Maalauksella oli hedelmällinen vaikutus romantiikan myöhemmälle kehitykselle.

Vuosina 1820–1822 Géricault oleskeli Englannissa, jossa hän maalasi jockeyta ja hevoskilpailuja, esimerkiksi Epsonin derbyn 1821 sekä teki litografioita, joissa kuvataan Lontoon kaduille levinnyttä kurjuutta ja köyhyyttä. Taiteilija, joka oli poliittiselta vakaumukseltaan liberaali, maalasi vuosina 1822–23 kymmenen muotokuvaa La Salpetrièren, pariisilaisen mielisairaalan potilaista.

Théodore Géricault kuoli 33-vuotiaana hevosen selästä putoamisessa tulleisiin vammoihin.

Géricaultin hautamuistomerkin päällä Père Lachaisen hautausmaalla on häntä esittävä pronssiveistos sivellin kädessään. Sivussa Medusan lautta -maalausta jäljittelevä pronssireliefi.

Théodore Géricaultin teoksia

Lähteet

  1. britannica.com: Théodore Géricault
  2. a b Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 797–798. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Aiheesta muualla