Tämän päivän artikkelissa aiomme tutkia The Oregon Experiment:tä yksityiskohtaisesti ja kaikkea, mitä sinun tarvitsee tietää siitä. The Oregon Experiment on aihe, joka on viime aikoina kiinnittänyt monien ihmisten huomion, ja siksi haluamme syventää sen tärkeimpiä puolia. Käsittelemme The Oregon Experiment:n kaikkia näkökohtia sen vaikutuksista yhteiskuntaan sen kehitykseen ajan mittaan, jotta voit ymmärtää sen merkityksen täysin. Olitpa erityisen kiinnostunut The Oregon Experiment:stä tai haluat vain pysyä ajan tasalla viimeisimmistä uutisista, tämä artikkeli tarjoaa sinulle kaikki tarvitsemasi tiedot. Lue lisää saadaksesi lisätietoja The Oregon Experiment:stä ja sen vaikutuksista nykymaailmaan!
The Oregon Experiment on vuonna 1975 julkaistu kirja, jonka kirjoitti Christopher Alexander yhdessä Murray Silversteinin, Shlomo Angelin, Sara Ishikawan ja Denny Abramsin kanssa. Kirja kuvaa Oregonin yliopistolla (Eugene) käytettyä kampusyhteisön suunnittelun kokeellista menetelmää, joka myöhemmin johti uuteen arkkitehtuuri- ja suunnitteluteoriaan. Teoriaa kuvataan ryhmän tunnetummissa kirjoissa A Pattern Language ja The Timeless Way of Building.
Kuusikymmentäluvun lopulla ja 70-luvun alussa Oregonin yliopiston opiskelijat ja henkilökunta vastustivat tukkirekkojen läpiajoa kampuksella, 1800-luvun hautausmaan tuhoa, yleistä kutsua asepalvelukseen ja Kaakkois-Aasian sotaretkiä sekä yliopiston toimimista in loco parentis eli opiskelijoiden vanhempien asemassa. Tämän lisäksi yliopiston toisen maailmansodan jälkeen rakennetut rakennukset olivat toinen toistaan brutalistisempia ja ankeita.
Kampusyhteisö halusi enemmän valtaa omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Sovun nimissä yliopiston hallinto palkkasi palkitun ja radikaalin Berkeleyssä opettaneen professorin johtamaan hanketta, jossa yliopistoyhteisön oli tarkoitus luoda itselleen tilat. Hanke oli Alexanderin ensimmäinen yritys yhteisölähtöisen suunnittelun ja rakentamisen alalla. Oregonin yliopisto toimi koekenttänä ajatuksille, jotka myöhemmin koottiin bestseller-kirjaan A Pattern Language.
Kirjan mukaan “tunne” (“feeling”) on tärkein kriteeri, kun jollekin paikalle suunnitellaan muutoksia. Kampusalueen muutokset pitäisi aloittaa sieltä, missä apua kipeimmin kaivataan. Hahmot eli toistuviin ongelmiin löydetyt hyvät ratkaisut tulee saattaa esille koko yhteisön käytössä olevaan ensyklopediaan. Isojen, monoliittisten hankkeiden taloudellista ja poliittista valtaa on rajoitettava. Tilat pitää muotoilla ihmisiä varten, heidän tarpeitaan ruokkimaan, jotta he tuntisivat itsensä kokonaisemmiksi. Ihmisten tulee saada osallistua yhteisönsä suunnitteluun ja toteutukseen.
Käyttäjäryhmien osallistuminen suunnitteluun näkyy useimmissa Oregonin yliopistokampuksen rakennuksissa. Yliopiston tiedekeskusta rakennettaessa 1980-luvulla koottiin dokumentointi, joka kuvaa “hahmokielen” (“pattern language”) periaatteiden toteutusta käytännössä.
Sarjan kirjat ovat: