Tässä artikkelissa tutkimme yksityiskohtaisesti The Velvet Underground:n aihetta, joka on erittäin tärkeä aihe, joka on kiinnittänyt asiantuntijoiden ja suuren yleisön huomion. Vuosien varrella The Velvet Underground on ollut keskustelun ja keskustelun kohteena useilla eri aloilla, mikä on herättänyt aitoa kiinnostusta sen vaikutuksista yhteiskuntaan. Kattavan analyysin avulla käsittelemme The Velvet Underground:een liittyviä erilaisia näkökulmia ja argumentteja tavoitteenaan valaista tätä erittäin monimutkaista aihetta. Samoin tarkastelemme sen kehitystä ajan myötä ja sen vaikutusta nykyhetkeen tarjoamalla lukijalle täydellisen ja päivitetyn näkemyksen The Velvet Underground:stä.
The Velvet Underground | |
---|---|
![]() The Velvet Underground vuonna 1966 |
|
Tiedot | |
Toiminnassa | 1965–1973, 1992–1994 |
Tyylilaji | kokeellinen rock, taiderock, protopunk |
Kotipaikka | New York, Yhdysvallat |
Laulukieli | englanti |
Jäsenet |
Lou Reed |
Levy-yhtiö |
Verve |
Aiheesta muualla | |
Kotisivut |
The Velvet Underground oli yhdysvaltalainen rockyhtye, joka perustettiin New Yorkissa vuonna 1966. Yhtyeen keulahahmo oli kitaristi-laulaja Lou Reed. Muita alkuperäisen kokoonpanon jäseniä olivat brittiläinen sähköviulisti-basisti John Cale, kitaristi-basisti Sterling Morrison ja rumpali Maureen ”Moe” Tucker. Viimeksi mainittu oli yksi ani harvoista 1960-luvun naispuolisista rockrumpaleista.
The Velvet Underground ei saavuttanut 1970-luvun alussa päättyneen uransa aikana kovin suurta mainetta, mutta jälkikäteen sitä on pidetty yhtenä rockhistorian merkittävimmistä yhtyeistä. Yhtye on mainittu punkin, glam rockin ja monenlaisen vaihtoehtoisen rockin esi-isänä.[1]
The Velvet Underground päätyi kuvataiteilija Andy Warholin boheemiin seurapiiriin. Vuonna 1967 ilmestyi yhtyeen ensimmäinen LP-levy The Velvet Underground & Nico, joka oli tehty yhdessä saksalaissyntyisen laulajattaren Nicon kanssa. Levyn tuottajana toimi Andy Warhol, jonka tekemä myös kuuluisa kansikuva on. Levystä ei kuitenkaan tullut myyntimenestystä, mitä ei ole vaikea ymmärtää: synkeäsävyinen The Velvet Underground erosi jyrkästi oman aikansa hippihenkisestä populaarimusiikista. Pääosin Lou Reedin säveltämien ja sanoittamien laulujen teemoja olivat esimerkiksi sadomasokismi (”Venus in Furs”) ja huumausaineet (”Waiting for the Man”, ”Heroin”). Musiikillisesti yhtye vuorotteli synkänkauniiden poplaulujen ja repivien särökitaravyörytysten välillä. Vasta paljon myöhemmin The Velvet Underground and Nicoa alettiin melko yleisesti pitää yhtenä kaikkien aikojen tärkeimmistä rocklevyistä.
Yhtyeen seuraava LP-levy oli White Light/White Heat (1968), jonka ilmestymisen jälkeen John Cale erosi yhtyeestä siirtyen tuottajan ja sooloartistin uralle. Seuraavalla LP:llä The Velvet Underground (1969) yhtye oli siirtynyt seesteisempään ja folkhenkisempään musiikkiin.
Vuonna 1970 ilmestyi yhtyeen ehkä helpoimmin lähestyttävä ja kaupallisin LP Loaded, jonka kappaleista ”Sweet Jane” on jäänyt elämään rock-klassikkona. Tämän jälkeen The Velvet Underground koki jäsenistön vaihdoksia ja hajosi vielä saman vuoden kuluessa. Lou Reed aloitti menestyksekkään soolouransa. Tosin yhtyeen nimellä julkaistiin vielä vuonna 1973 Squeeze-niminen levy, jonka teossa Lou Reed ei ollut osallisena, ja joka tästä syystä yleensä jätetään yhtyeen diskografioiden ulkopuolelle.
Punkliikkeen myötä myös The Velvet Undergroundin levyjen arvostus ja suosio alkoivat vähitellen kasvaa. 1980-luvulta lähtien The Velvet Undergroundilla on ollut suuri vaikutus moniin niin sanottujen post-punkin ja vaihtoehtorockin esittäjiin.
The Velvet Undergroundin kompromissiton musiikkityyli antoi nimen Tšekkoslovakian samettivallankumoukselle. Václav Havel totesi Lou Reedille ryhtyneensä presidentiksi The Velvet Undergroundin töiden takia.[2]
The Velvet Underground teki paluun vuonna 1994, mutta jätti kiertueen kesken. Pian tämän jälkeen Sterling Morrison kuoli.
Yhtyeestä kertova dokumentti sai ensi-iltansa 15. lokakuuta 2021 Apple TV+ -palvelussa.[3]