Thylacoleo
Tässä artikkelissa analysoimme Thylacoleo:tä yksityiskohtaisesti ja tutkimme sen eri näkökulmia ja näkökulmia. _Var1 on nykyään laajalti keskusteltu ja erittäin tärkeä aihe, ja tässä artikkelissa aiomme syventää sen eri ulottuvuuksia ymmärtääksemme täysin sen merkityksen ja vaikutuksen eri alueilla. Näiden linjojen mukaisesti tarkastelemme Thylacoleo:ta eri näkökulmista tarjoamalla tietoa ja analyyseja, joiden avulla lukija saa täydellisen yleiskatsauksen tästä aiheesta. Sen historiasta ja kehityksestä sen käytännön seurauksiin sukeltamme kattavaan analyysiin, joka kattaa kaikki Thylacoleo:n olennaiset näkökohdat.
| Thylacoleo | |
|---|---|
 Thylacoleo carnifex |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Alaluokka: | Theria |
| Osaluokka: | Pussieläimet Marsupialia |
| Lahko: | Harvaetuhampaiset Diprotodontia |
| Heimo: | †Thylacoleonidae |
| Suku: |
†Thylacoleo Owen, 1859 |
| Lajit | |
| Katso myös | |
Thylacoleo oli myöhäisplioseenilla ja myöhäispleistoseenilla (2 000 000–30 000 vuotta sitten) elänyt pussieläimiin kuulunut suku, johon kuului kolme lihaa syönyttä lajia. Ne kuuluivat heimoon Thylacoleonidae, eli pussileijoniin. Suurin suvun jäsen, Thylacoleo carnifex, oli miltei leijonan kokoinen ja tiettävästi suurin Australiassa elänyt lihaa syönyt nisäkäs.
Piirteet
Thylacoleo carnifexin kallosta on päätelty, että sillä oli kaikista koskaan eläneistä nisäkkäistä kaikkein suurin puruvoima.[1] Tästä syystä sen on päätelty olleen lihansyöjä ja metsästäneen esimerkiksi kenguruita ja Diprotodoneja. Sen jaloissa oli kynnet jotka se saattoi kissan tapaan vetää sisään, niiden perusteella on päätelty että Thylacoleo saattoi kiivetä puihin.[2] Sen häntä oli samanlainen kuin kengurulla ja sen uskotaan voineen käyttää sitä noustessaan kahdelle jalalle jolloin se saattoi käyttää tehokkaasti etujalkojaan raapimiseen. Useat tieteilijät uskovat että Thylacoleo-suvun lajit olivat kaikkien aikojen pisimmille kehittyneitä pussieläinlihansyöjiä.
Luokittelu
Huolimatta samankaltaisuuksista Thylacoleo ei ole sukua nykyiselle leijonille. Thylacoleonidae-lahkon ensimmäiset jäsenet ilmestyivät jo 24 miljoonaa vuotta sitten, Thylacoleo-suvun ensimmäinen laji ilmestyi 2 miljoonaa vuotta sitten ja viimeinen hävisi noin 30 000 vuotta sitten[3]. Thylacoleo-sukuun kuului kolme lajia:
- Thylacoleo hilli (plioseeni)
- Thylacoleo crassidentatus (plioseeni)
- Thylacoleo carnifex (pleistoseeni)