Tiekirkko

Tällä kertaa tutkimme Tiekirkko:n kiehtovaa maailmaa. Tiekirkko on ollut tutkimuksen, keskustelun ja ihailun kohteena sen alkuperästä sen vaikutuksiin nyky-yhteiskunnassa. Tiekirkko on jättänyt lähtemättömän jäljen maailmaan joko hänen panoksensa tietyllä alalla, vaikutuksensa populaarikulttuuriin tai merkityksensä historiassa. Tämän artikkelin aikana sukeltaamme Tiekirkko:n syvälliseen ja yksityiskohtaiseen analyysiin, tutkimme sen monia puolia ja tarjoamme uuden näkökulman sen merkitykseen nykyään. Valmistaudu tutustumaan kaikkiin tietoihin Tiekirkko:stä!

 Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Artikkelissa käsittelemättä tiekirkot Norjassa, Ruotsissa, Tanskassa, Saksassa ja Virossa.
Naantalin kirkko on tunnettu tiekirkko Suomessa.
Tiekirkon liikennemerkki Saksassa.

Tiekirkko on toimintamuoto, jossa matkailureittien lähettyville sijoittuvat kirkot pidetään avoimina kesäaikaan arkipäivinä ohikulkijoille. Suositusaukioloaika on 10. kesäkuuta – 20. elokuuta, mutta ajat vaihtelevat kirkoittain.

Historiaa

Ensimmäinen tiekirkko syntyi Saksassa Münchenin ja Stuttgartin väliselle A8-moottoritielle vuonna 1958, kun tien varressa oleva katolinen kirkko sai naapurikseen tien taukopaikan, jossa ei ollut WC- tai muita palveluja tai edes roskakoreja. Seurakunta kyllästyi roskaaviin ja jätöksiään jättäviin automatkailijoihin, mutta kieltojen sijaan ratkaisi asian toisin: palveluja lisättiin ja samalla toivotettiin kulkijat pistäytymään kirkossa. Idea alkoi levitä, ja moottoriteiden varsille alettiin jopa rakentaa erityisiä tiekirkkoja (saks. Autobahnkirche) matkailijoiden taukopaikoiksi. Ruotsiin ja muihin Pohjoismaihin ajatus alkoi levitä, kun Luulajan piispa, myöhemmin arkkipiispana toiminut Gunnar Wehman teki aloitteen alueen seurakuntien kirkkojen avaamisesta matkailijoille. Kokeilu laajeni Norjan ja Suomen pohjoisiin hiippakuntiin 1990-luvun alussa.[1]

Tiekirkot Suomessa

Pääartikkeli: Luettelo Suomen tiekirkoista

Tiekirkkotoiminta alkoi 1990-luvun alussa alun perin Pohjois-Suomesta edeten vähitellen koko Suomeen.[2] Kesällä avoimina olevien Tiekirkkojen määrä on vakiintunut hieman alle kolmeensataan kirkkoon/kesä.[3] Tiekirkkotyötä koordinoi Kirkkopalvelut. Suositusaukioloaika on 10. kesäkuuta – 20. elokuuta, mutta ajat vaihtelevat kirkoittain.

Tiekirkot Venäjällä

Venäjällä tiekirkkokäytäntö on 2010-luvulla alkanut Murmanskin alueelta. Vuonna 2012 siellä on kaksi tiekirkkoa, joista toinen on piispa Simonin tuomiokirkko Murmanskissa.

Kirkko, tuomiokirkko, kappeli tai seurakuntakeskus Kunta
Siunatun neitsyen (Marian) ilmestyksen kirkko (Церковь Благовещения Пресвятой Богородице ) [4] Kuola
Pyhän Nikolain katedraali (Свято-Никольск кафедральн собор [4] Murmansk

[5]

Lähteet

  1. ↑ Leka, Minna: Tiekirkot saivat alkunsa roskaavista autoilijoista Turun Sanomat. 17.6.2018. Arkistoitu 17.6.2018. Viitattu 17.6.2018.
  2. ↑ Taivaallinen taukopaikka Kirkkopalvelut. Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 26.6.2012.
  3. ↑ Jarruta taivaalliselle tauolle Tiekirkot.fi. Viitattu 31.5.2013.
  4. ↑ a b http://www.nordkirker.net/suomeksi/venajan-kirkot.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  5. ↑ Suomen tiekirkot 2012, Kirkkopalvelut

Aiheesta muualla

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tiekirkko.