Tienkäyttömaksu

Tässä artikkelissa käsittelemme Tienkäyttömaksu:tä, aihetta, joka on tullut merkityksellisemmäksi viime vuosina. Ilmestymisestään lähtien Tienkäyttömaksu on kiinnittänyt erilaisten yleisöjen huomion ja synnyttänyt keskustelua ja pohdintaa sen vaikutuksista. Vuosien varrella Tienkäyttömaksu on ollut alueen asiantuntijoiden tutkimuksen ja analyysin kohteena, ja he ovat auttaneet laajentamaan ymmärrystämme tästä ilmiöstä. Tässä tilaisuudessa perehdymme Tienkäyttömaksu:n analyysiin eri näkökulmista ja tutkimme sen historiallisia, sosiokulttuurisia, poliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Olemme myös kiinnostuneita tutkimaan, miten Tienkäyttömaksu on vaikuttanut nyky-yhteiskuntaan ja miten se on muokannut ajattelu- ja toimintatapojamme. Tällä pyrimme tarjoamaan kattavan näkemyksen Tienkäyttömaksu:stä, joka kutsuu pohtimaan ja vuoropuheluun tästä nykypäivän niin tärkeästä aiheesta.

San Marcosin tulliasema Méxicon lähettyvillä.

Tienkäyttömaksu on tien tai alueen ajoneuvokäytöstä perittävä maksu. Tienkäyttömaksuja voi olla esimerkiksi ruuhkamaksu, ruuhkavero tai tullitie. Eräänlaisia tienkäyttömaksuja voivat olla myös esimerkiksi polttoainevero tai verotarra.

Vuonna 2018 Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on ehdottanut, että sähköajoneuvojen yleistymisestä johtuva polttoaineveron tuoton alenema paikataan tienkäyttömaksuilla ja kiinteistöveron korotuksella. Etla mainitsee että paikannusteknologian avulla tien käytön hintaa voitaisiin säännellä ruuhkan mukaan.[1]

Tienkäyttömaksut maailmalla

Erilaiset tavat rahoittaa teitä ja tieverkostoa niiden käyttäjiltä kerätyillä maksuilla ovat maailmanlaajuisesti verrattain tavanomaisia. Euroopan unionissa jonkinlaisia tienkäyttömaksuja kerätään ainakin joillain tieosuuksilla kaikissa muissa maissa paitsi Suomessa, Virossa, Latviassa ja Liettuassa. Muualla maailmassa tietulleja kerätään joillain teillä muun muassa Australiassa, Brasiliassa, Meksikossa, Turkissa, Valko-Venäjällä ja Yhdysvalloissa.lähde?

Tieverkoston rahoitus Suomessa

Suomessa tieverkoston rakentaminen ja ylläpito rahoitetaan pääosin verovaroin. Valtio kerää veroja ja maksuja tienkäyttäjiltä ja ajoneuvojen haltioilta ja omistajilta monin tavoin. Tieverkoston rakentajia ja ylläpitäjiä ovat käytännössä sekä kunnat että valtio. Suomessa on myös muutamia yksityisrahoitteisia tieosuuksia, vaikka niidenkin kustannukset katetaan valtion kautta verovaroin. Yksi tällainen hanke on Helsingin ja Turun välinen moottoritie valtatie 1. [2] Yksityisteiden kustannuksista vastaavat tiekunnat. Valtionapua niille myönnetään jossain määrin[3], mutta koko ajan vähemmän.

Tienkäyttömaksujen keruutapoja

Tienkäyttömaksujen keräystapa riippuu järjestelmän tyypistä. Moottoriteillä kerättävät tietullit tyypillisimmin veloitetaan kuljettajalta tulliasemalla tai kausittaisena maksuna. Tulliasemalla maksu voidaan suorittaa manuaalisesti tai sähköisen laitteen avulla. Maksettaessa sähköisesti autoilijan ei yleensä tarvitse pysähtyä ollenkaan ja kaikissa järjestelmissä ei edes ajaa hitaampaa.lähde?

Raskasta liikennettä veloitetaan tien käytöstä useissa Euroopan maissa niin sanotulla eurovinjetillä. Eurovinjetti on aika- tai kilometriperusteinen maksu, josta säädetään EU direktiivissä [4], (sittemmin muutettu direktiivillä 2006/38/EC). Direktiivi määrää maksimi- ja minimimaksut mm. ajoneuvon päästöt ja koko huomioon ottaen.

Satelliittipaikannusta käyttäviä maksujärjestelmiä on myös testauksessa ja jo käytössä Saksan raskaan liikenteen maksujärjestelmässä.lähde?

Katso myös

Lähteet

  1. ↑ https://www.tekniikkatalous.fi/talous_uutiset/liikenne/kiitos-vaan-sahkoautot-tiemaksut-kayttoon-ja-kiinteistoveroon-korotus-ehdottaa-etla-maksuilla-varauduttaisiin-polttoaineverojen-tuoton-hiipumiseen-6737731
  2. ↑ http://www.ykkostie.net/?id=59 (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Yksityisteiden valtionavustukset, Tiehallinto (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ 1999/62/EC