Tiina Lillak

Nykymaailmassa Tiina Lillak:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monenlaisia ​​ihmisiä kohtaan. Ammattilaisista amatööreihin Tiina Lillak on kiinnittänyt lukuisten henkilöiden huomion, jotka haluavat ymmärtää paremmin sen tärkeyttä ja vaikutusta yhteiskuntaan. Kautta historian Tiina Lillak on vaikuttanut merkittävästi jokapäiväisen elämän eri osa-alueisiin kulttuurista teknologiaan. Tässä artikkelissa tutkimme perusteellisesti roolia, joka Tiina Lillak:llä on ollut ajan mittaan, sekä sen merkitystä nykymaailmassa. Yksityiskohtaisen analyysin avulla tarkastelemme Tiina Lillak:n eri puolia ja sen merkitystä nykymaailmassa.

Tiina Lillak
Tiina Lillak vuonna 1983.
Tiina Lillak vuonna 1983.
Henkilötiedot
Koko nimi Ilse Kristiina Lillak
Syntynyt15. huhtikuuta 1961
Helsinki
Yleisurheilija
Pituus 181 cm
Paino 74 kg
Laji keihäänheitto
Seura Esbo IF
Valmentaja Keijo Kanerva
Kalevi Härkönen
Ennätykset 74,76 m (1983)
Mitalit
Maa:  Suomi
Naisten yleisurheilu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Los Angeles 1984 keihäs
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Helsinki 1983 keihäs

Ilse Kristiina ”Tiina” Lillak (s. 15. huhtikuuta 1961 Helsinki) on suomalainen uransa päättänyt keihäänheittäjä, olympiamitalisti ja maailmanmestari. Hän paranteli Suomen ennätystä yhteensä 11 kertaa. Suomen mestaruuksia Lillak keräsi seitsemän.[1] Hänet valittiin Suomen Urheilun Hall of Fameen vuonna 2016.[1]

Ura ja saavutukset

Lillak on taustaltaan suomenvirolainen, ja hänen isoäitinsä Ilse Lillak oli vapaa- ja selkäuinnin kuusinkertainen Viron-mestari.[2]

Lillak oli 1980-luvun alusta sen puoleenväliin saakka maailman parhaita naiskeihäänheittäjiä. Hänestä alkoi suomalaisen naiskeihäänheiton arvokisamenestys.

29. heinäkuuta 1982 Lillak heitti Helsingissä uuden maailmanennätyksen 72,40.[3] Tuloksen rikkoi kuitenkin saman vuoden syyskuussa kreikkalainen Sofia Sakorafa (74,20).[4] Saman vuoden EM-kisoissa Lillak jäi neljänneksi tuloksella 66,26.[5]

Seuraavana vuonna Lillak oli maailmantilaston ykkönen: hän otti maailmanennätyksen uudelleen haltuunsa heittämällä Tampereella 13. kesäkuuta 1983 tuloksen 74,76.[6][7] Tämä säilyi Suomen ennätyksenä ja alle 23-vuotiaiden maailmanennätyksenä vuoteen 1999 asti, jolloin keihäsmallia muutettiin. Maailmanennätyksenä se säilyi kesäkuuhun 1985. Helsingin MM-kisoissa vuonna 1983 Lillak heitti kotiyleisön edessä viimeisellä heitollaan voittotuloksen 70,82[8]. Kauden aikana hän ei hävinnyt yhtään kilpailua ja heitti 16 kisassa yli 70 metriä.

Seuraavan vuoden olympialaisissa Los Angelesissa 1984 Lillak saavutti tuloksella 69,00 hopeaa,[9] vaikka takana oli vaikea kausi: ennen elokuun kisoja Lillak oli pystynyt osallistumaan ainoastaan kolmeen kilpailuun (kaikki toukokuussa). Seuraavat arvokisat EM-kisat kesällä 1986 toivat neljännen tilan tuloksella 66,66[10]. Kesän 1987 MM-kisoissa oli tuloksena rikkonaisen kauden jälkeen kuudes tila.

Soulin olympialaisissa 1988 Lillak ei selviytynyt karsinnasta heitettyään tuloksen 60,09,[11] ja seuraavana vuonna 1989 hän heitti ainoastaan viisi kilpailua. Vuonna 1990 Lillak voitti viimeisen suomenmestaruutensa. Kesän EM-kisoissa Splitissä Lillak oli kymmenes.

Tokion MM-kisoissa 1991 toistui Soulin kohtalo: Lillak ei päässyt karsinnasta läpi. Kausi oli muutenkin vaikea, eikä Lillak heittänyt kertaakaan yli 62 metriä. Tiina Lillak lopetti kilpauransa kesällä 1992.

Urheilu-uransa jälkeen Lillak on toiminut yksityisenä elinkeinonharjoittajana hermoratahierojana.[12]

Taloudellinen menestys ja sponsorisopimukset

Lillakin ura osui aikaan, jolloin urheilumaailma oli siirtymässä amatööriajasta kohti ammattilaisuutta. Lillakilla oli suhteellisen harvinaisesti manageri, Tor Westerberg, joka auttoi häntä solmimaan useita kansainvälisiä sopimuksia ja sponsoridiilejä[12]. Näihin kuuluivat suuret kotimaiset yritykset kuten Luhta ja Haka-auto.[12] Maailmanmestaruutensa ja Los Angelesin olympiahopeansa myötä Lillakin markkina-arvo kasvoi merkittävästi, ja hänen sopimuksensa alkoivat olla kuusinumeroisia summia.[12] Kuitenkin, kun urheiluliiton (SUL) kanssa syntyi kiistaa sopimusten sisällöstä ja palkkioista, Lillak ja Westerberg turvautuivat eräänlaisiin valesopimuksiin, joiden avulla he pystyivät pitämään suurimman osan tuloista itsellään.[12] 1980-luvun puolivälissä Lillakista tuli osa Mazda Track Clubia, jonka kautta hän sai lisätuloja.[12] Huolimatta näistä taloudellisista menestyksistä, Lillak tuntee, että olisi pystynyt keräämään enemmän pääomaa, jos ammattilaisuus olisi kehittynyt nopeammassa tahdissa hänen uransa aikana.[12]

Saavutuksia

Lähteet

  1. ↑ a b Häkkinen, Ikola, Lahtela ja Lillak - Urheilun kunniagalleriaan neljä uutta nimeä Yle Urheilu. 12.1.2016. Viitattu 27.6.2023.
  2. ↑ Pekka Linnainen: Virolaisuuden moninaiset juuret Helsingin Hietaniemessä Estofennia. 6.6.2014. Viitattu 19.8.2024.
  3. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82, s. 162. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0
  4. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82, s. 181. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0
  5. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 4: 1981–82, s. 68–69, 88, 176. Oy Scandia Kirjat Ab, 1982. ISBN 951-9466-32-0
  6. ↑ Yleisurheilu 1983–84, s. 197, 374. Suomen Urheiluliitto, 1984.
  7. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 5, s. 208, 343. Oy Scandia Kirjat Ab, 1983. ISBN 951-9466-36-3
  8. ↑ Tiina Lillak maailmanmestariksi Yle Elävä Arkisto. 2007. Viitattu 6.12.2016.
  9. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 6, s. 84, 86, 112, 178. Oy Scandia Kirjat Ab, 1985. ISBN 951-9466-41-X
  10. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 8, s. 75, 155. Gummerus, 1987. ISBN 978-951-20-2930-3
  11. ↑ Siukonen, Markku & Ahola, Matti: Urheilun vuosikirja 10, s. 82, 201. Sporttikustannus Oy, 1989. ISBN 951-8920-07-9
  12. ↑ a b c d e f g Juha Kanerva: Tiina Lillak astui julkisuuteen vuosien jälkeen – kertoo nyt huiman urheilu-uransa tienesteistä Ilta-Sanomat. 27.6.2023. Viitattu 27.6.2023.

Aiheesta muualla


Naisten keihäänheiton maailmanmestarit

1983: Tiina Lillak | 1987: Fatima Whitbread | 1991: Xu Demei | 1993: Trine Hattestad | 1995: Natalja Šikolenko | 1997: Trine Hattestad | 1999: Miréla Tzelíli | 2001: Osleidys Menéndez | 2003: Miréla Maniáni | 2005: Osleidys Menéndez | 2007: Barbora Špotáková | 2009: Steffi Nerius | 2011: Barbora Špotáková | 2013: Christina Obergföll | 2015: Katharina Molitor | 2017: Barbora Špotáková | 2019: Kelsey-Lee Barber | 2022: Kelsey-Lee Barber | 2023: Haruka Kitaguchi

Naisten keihäänheiton Suomen ennätyksen kehitys
Tulos Nimi Paikkakunta Päivämäärä Huomautuksia
42,06 Kaisa Parviainen Mikkeli 13.7.1935
43,79 Kaisa Parviainen Lontoo, Iso-Britannia 31.7.1948
45,27 Anni Rättyä Nivala 25.6.1953
46,48 Kaarina Kangasmaa Lavia 1957
46,72 Kaarina Kangasmaa Rauma 16.6.1957
48,17 Kaarina Kangasmaa Riika, Neuvostoliitto 1.7.1957
48,61 Sirpa Toivola Lappeenranta 18.8.1962
49,62 Sirpa Toivola Tartto, Neuvostoliitto 26.6.1963
49,66 Kaisa Launela Alavus 1964
50,80 Kaisa Launela Kajaani 26.7.1964
51,37 Sirpa Toivola Helsinki 12.9.1964
51,94 Raija Mustonen Sodankylä 1965
52,50 Raija Mustonen Rovaniemi 18.9.1966
55,18 Kaisa Launela Seinäjoki 1968
55,60 Kaisa Launela Helsinki 31.8.1968
56,48 Kirsti Launela Oulu 24.7.1971
57,24 Arja Mustakallio Helsinki 18.8.1974
57,26 Ritva Metso Reisjärvi 18.6.1978
59,16 Tiina Lillak Hanko 13.6.1980
59,80 Tiina Lillak Imatra 26.7.1980
61,02 Tiina Lillak Lappeenranta 5.7.1980
62,22 Tiina Lillak Karjaa 31.5.1981
66,34 Tiina Lillak Kouvola 16.7.1981
66,56 Tiina Lillak Vantaa 10.6.1982
67,36 Tiina Lillak Budapest, Unkari 30.6.1982
69,14 Tiina Lillak Turku 13.7.1982
72,40 Tiina Lillak Helsinki 28.7.1982 Maailmanennätys
72,58 Tiina Lillak Vantaa 9.6.1983
74,76 Tiina Lillak Tampere 13.6.1983 Maailmanennätys

Uusi keihäsmalli

Tulos Nimi Paikkakunta Päivämäärä Huomautuksia
63,76 Mikaela Ingberg Kuortane 24.6.2000
64,06 Taina Uppa Pihtipudas 23.7.2000
64,90 Paula Huhtaniemi Helsinki 10.8.2003
Lähteet
  • Hannus, Matti: Yleisurheilu: Tuhat tähteä. WSOY, 1983. ISBN 951-0-11900-8
  • Mitä-Missä-Milloin -kirjat 1984-2009. Otava.
  • Jalava, Juhani: Suomen kaikkien aikojen yleisurheilutilastot. Juoksija-lehti, 1983.