Tiitus Mäntynen:n tärkeys on ollut keskustelun ja pohdinnan aiheena jo vuosia. Tiitus Mäntynen:llä on ollut merkittävä vaikutus moniin yhteiskunnan ja jokapäiväisen elämän osa-alueisiin. Tiitus Mäntynen on syntymästään lähtien herättänyt kiinnostusta ja uteliaisuutta eri alojen asiantuntijoissa sekä suuressa väestössä. Tässä artikkelissa tutkimme Tiitus Mäntynen:n taustaa, sen kehitystä ajan myötä ja sen merkitystä nykyään. Samoin analysoimme Tiitus Mäntynen:n mahdollisia tulevaisuuden vaikutuksia ja sen vaikutusta eri alueilla.
Tiitus Mäntynen (25. marraskuuta 1894 Lappeenranta[1] – 13. toukokuuta 1960[2]) oli suomalainen kapellimestari, fagottitaiteilija ja director musices.
Tiitus Mäntysen vanhemmat olivat soittoaliupseeri Robert Mäntynen ja Sofia Cecilia Merilä ja puoliso vuodesta 1927 musiikinopettaja Kerttu Ikonen. Mäntynen opiskeli Pietarin konservatoriossa 1916–1917 ja Helsingin konservatorioassa (diplomi) 1924 ja teki opintomatkan Pariisiin 1924–1925. Hän toimi orkesterimuusikkona Venäjällä 1915–1917 ja Helsingissä 1920–1924. Vuonna 1925 hänestä tuli Mikkelin musiikinystäväin orkesterin, myöhemmin Mikkelin kaupunginorkesterin ja sen orkesterikoulun johtaja, hän hoiti tehtävää aina vuoteen 1958.[1] Hänen johdollaan orkesteri osallistui muun muassa vuonna 1931 Helsingin laulujuhliin. Orkesteri voitti ensimmäisen palkinnon Jean Sibeliuksen ”Alla marcian” -esityksestä.[3]Mäntynen johti myös Mikkelin sekakuoroa 1925–1935 ja Mikkelin Karjalakuoroa 1946–1955. Hän toimi 1920-luvulla useaan otteeseen musiikinopettajana. Director mucises -arvonimen Mäntynen sai 1943.[1] Hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla 1950.