Tässä artikkelissa tutkimme Tikkakoski (yritys):n kiehtovaa maailmaa ja sen monia puolia. Tikkakoski (yritys) on aihe, joka on herättänyt monien ihmisten huomion ja kiinnostuksen historian aikana, ja se on ollut tutkimuksen, keskustelun ja pohdinnan kohteena eri tieteenaloilla. Tikkakoski (yritys) on ollut ajankohtainen aihe alkuperästään nykypäivään, joka on herättänyt kiinnostusta niin asiantuntijoiden kuin fanienkin keskuudessa. Näillä sivuilla analysoimme sen vaikutusta yhteiskuntaan, sen kehitystä ajan mittaan ja eri näkökulmia Tikkakoski (yritys):n ympärille. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarjota kattava ja rikastuttava näkemys Tikkakoski (yritys):stä ja luoda tilaa pohdiskelulle ja oppimiselle kaikille tästä jännittävästä aiheesta kiinnostuneille lukijoille.
Oy Tikkakoski Ab oli Tikkakoskella vuosina 1893–1983 eri nimillä toiminut kone- ja aseteollisuusyritys, joka oli suomalaisessa, saksalaisessa ja neuvostoliittolaisessa omistuksessa. Yhtiö tunnettiin Tikka-tuotemerkistä, jota käytettiin aseissa, ompelukoneissa ja liukuesteissä.
Teollisuuden tärkeä toimintaedellytys on käyttövoima. Perinteisesti tehdas nousi kosken partaalle ja tehtaan ympärille kasvoi kylä ja kaupunki. Jyväsjoen eli Luonetjoen voimaa käytettiin myllyjen ja sahojen pyörittämiseen Tikkakoskella 1700-luvulta lähtien. Oy Tikkakoski Ab:n tarinan alku on insinööri Martin Stenij'n myllyn ja sahan rinnalle vuonna 1893 perustama metalliverstas, joka toimi vuoteen 1907 saakka, jolloin sitä kohtasi konkurssi. Konkurssipesän hankki 1909 omistukseensa turkulainen K.E. Blombergin toiminimi. Martin Stenij'n puolisosta tuli uuden yrityksen osakas: toiminimi oli M. Stenij & Co.[1][2] Vuodesta 1910 tehtaan omistus oli jyväskyläläisillä Anton Fredriksonilla, Th.Liliuksella, kauppias Mitrofanoffilla ja Hugo Parviaisella.[3] Konkurssi oli jälleen edessä 1912. Toiminta alkoi uudelleen osakeyhtiömuotoisena.
Tikkakosken Rauta- ja Puuteollisuus Oy:n perustaminen vuonna 1912 merkitsi muutosta yrityksen toimialassa. Yhteydet alkuaikojen mylly- ja sahatoimintaan katkesivat ja yritys suuntautui metallialalle. Sisällissodan vuonna 1918 alkoi aseenosien valmistus Maxim-konekiväärin lukoista. Tarvittavia erikoiskoneita alettiin hankkia aseenpiippujen valmistukseen, joka käynnistyi 1928 Oscar Östmanin johdolla. Piipputuotannon kohteena oli aluksi jalkaväenkivääri M/27, kuuluisa ”Pystykorva”. Myös Pystykorvan peruskorjaus kuului Tikkakosken ohjelmaan.
Vuonna 1930 rauta ja puu jäivät pois yrityksen nimestä. Nimi lyheni Tikkakoski Oy:ksi. Merkittäväksi omistajaksi tuli saksalainen asekauppias Willi Daugs. Tehdasta oli vuodesta 1927 lähtien johtanut Oskar Östman. Tarkkuuspienoiskivääri Skohan Tikka suunniteltiin ja otettiin tuotantoon 1930 ja Suomi-konepistooli 1931.
Yrityksen nimi vaihtui kaksikieliseksi Oy Tikkakoski Ab:ksi vuonna 1933. Tuotantoon otettiin konekiväärin patruunavyöt ja seuraavana vuonna konekivääri Maxim-09.[2]
Sotavuosina Oy Tikkakoski Ab valmisti konepistooleita ja -kivääreitä sekä kiväärinpiippuja. Yhtiö tuotti "keskikaliiperien" patruunoita lentokoneen konekiväärien 12.7 mm:stä panssarintorjuntakiväärien 20 mm:iin.[2][4] Sodan päätyttyä Oy Tikkakoski Ab katsottiin rauhansopimuksen ehtojen mukaisesti ns. saksalaisomaisuudeksi, joka oli luovutettava Neuvostoliiton haltuun, koska yhtiön omistuksesta merkittävä osa oli saksalaisella Willi Daugsilla. Omaisuuden luovutusta varten perustettiin erityinen toimielin, Ulkomaisen omaisuuden hoitokunta.[5]
Yhtiön historiassa alkoi jakso, jolloin yritys ei valmistanut sotilasaseita. Asetuotanto loppui kokonaan vuonna 1953. Tuotanto suuntautui sen sijaan esimerkiksi Tikka-merkkisiin ompelukoneisiin. Poljettavia ompelukoneita valmistettiin vuosina 1946-1964.[2] Viimeisenä "saksalaisomistuksena" Neuvostoliitto luopui Oy Tikkakoski Ab:stä vuonna 1957. Suomalainen liikemiesryhmä sai maksaa omistukseensa siirtyneen yhtiön hinnan Neuvostoliittoon suuntautuneella viennillä – ompelukoneilla.[6]
Ompelukoneiden myyntiä edistämään neuvosto-omistuksessa olleeseen Oy Tikkakoski Ab:hen perustettiin asiamiesorganisaatio Tikkamyynti Oy. Sen ja Tikka-koneiden maine oli kyseenalainen, mutta myyntimiesten saamat palkkiot myyntiin nähden runsaita. Suojelupoliisi kiinnostui Tikkamyynti Oy:n organisaatiosta, kun yrityksen palveluksessa toimineen Nestor Hannolan todettiin vakoilleen Neuvostoliiton hyväksi. Suojelupoliisin tutkimuksissa paljastui esimerkiksi edustaja, jonka tehtävänä oli hankkia uusia ompelukoneiden myyjiä nimenomaan Suomen puolustusvoimista.[7]
Osuuspankkien Keskusosuuspankki (OKO) hankki yhtiön osake-enemmistön vuonna 1967.[2]
Nokia osti Tikkakoski Oy:n vuonna 1974.
Oy Tikkakoski Ab liitettiin vuonna 1983 Sako Oy:öön, muodostui Oy Sako-Tikka Ab. Oy Tikkakoski Ab:n toiminta lakkasi 1. lokakuuta 1983.[8] Näin syntyivät Oy Sako-Tikka Ab:n Tikkakosken tehtaat.[9] Yhteistyön symbolina suunniteltiin Sako-Tikka-luodikko, joka tunnettiin köllinimellä Satikka.[10]
Tuotelinja | alkoi | päättyi | viitteet |
Maatalouskoneet: Vassin äkeet | 1912 | Hyytinen 1985, 168 | |
Työstökoneet: sorvit | 1912 | Hyytinen 1985, 168 | |
Tikka-maatalousmoottorit | 1912 | 1917 jälkeen | Hyytinen 1985, 168 |
Geo-venemoottorit | 1912 | 1917 jälkeen | Hyytinen 1985, 168 |
Aseiden piiput | 1928 | Hyytinen 1985, 175 | |
Aseiden tukit | 1920 | ||
Aseiden muut osat | 1918 | Hyytinen & Hyytinen 2003, 27 | |
Maxim-konekiväärit | 1934 | 1944 | Hyytinen & Hyytinen 2003, 27 |
Pienoiskiväärit: Skohan-Tikka-tarkkuuspienoiskivääri | 1930 | 1953 | Hyytinen 1985, 176–177 |
Suomi-konepistoolit | 1931 | 1953 | Hyytinen & Hyytinen 2003, 30 ,246 |
Ammukset | 1939 | Hyytinen 1985, 170 | |
Poljettavat ompelukoneet | 1946 | 1964 | Hyytinen 1985, 170–172 |
Ompelukoneet | 1946 | 1967 | Hyytinen 1985, 170–172 |
Elektroniikkateollisuuden mekaaniset laitteet | |||
Liukuesteet | 1963 | Hyytinen 1985, 172 | |
Autotarvikkeet | 1966 | 1969 | Hyytinen 1985, 191 |