Timo Alakotila

Nykymaailmassa Timo Alakotila:stä on tullut erittäin tärkeä ja kiinnostava aihe monille yksilöille, organisaatioille ja yhteisöille. Ajan myötä Timo Alakotila on noussut tärkeyteen ja huomiota herättäen keskustelua, tutkimusta ja keskustelua eri aloilla. Timo Alakotila on edelleen jatkuvan mielenkiinnon ja keskustelun aiheena yhteiskunnallisen vaikutuksensa, akateemisen merkityksen, populaarikulttuurin tai historiallisen merkityksen vuoksi. Tässä artikkelissa tutkimme Timo Alakotila:n eri puolia sen alkuperästä nykypäivään ja analysoimme sen vaikutusta ja merkitystä eri yhteyksissä.

Timo Pekka Alakotila (s. 15. heinäkuuta 1959 Hattula)[1] on suomalainen muusikko, säveltäjä ja musiikinopettaja. Hän on taiteilijaprofessori viisivuotiskaudella 2012–2016.[2]

Alakotila kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1978 Nurmijärven yhteiskoulusta ja suoritti vuonna 1992 musiikkiteorian opettajan tutkinnon Oulunkylän Pop & Jazz Konservatoriossa pääaineenaan sävellys. Hän opetti vuosina 1983–2014 Pop & Jazz Konservatoriossa musiikin teoriaa, säveltapailua ja pianonsoittoa ja sivutoimisena Sibelius-Akatemiassa vuosina 1989–2013 improvisointia, vapaasäestystä, pianon- ja harmooninsoittoa, säveltapailua, sovitusta, nuotintamista ja yhtyesoittoa.[3]

Vuonna 1996 Alakotila sai yhdessä Maria Kalaniemen ja Aldargaz-yhtyeen kanssa Nuoren taiteen Suomi -palkinnon. Valtion viisivuotisen taiteilija-apurahan hän on saanut vuosina 2000, 2006 ja 2011 sekä platinalevyn Kyllä tukkipoika tunnetaan -levystä.[1]

Alakotila on tehnyt runsaasti levytyksiä tuottajan, säveltäjän, sovittajan ja muusikon ominaisuudessa. JPP-yhtyeen kanssa hän on tehnyt 12 levyä vuosina 1986–2014 ja Maria Kalaniemen kanssa seitsemän levyä vuosina 1990–2014. Hän on levyttänyt myös Trokan, Tango-orkesteri Unton, Karen Tweedin, Nordik Treen, Johanna Juholan, T for Threen, Luna Novan ja Terhi Puronahon kanssa.[1]

Alakotila on toiminut vuodesta 2017 lähtien vuosittain Hyvinkään Kaukasissa järjestettävän Kaukas EloFolk -kansanmusiikkitapahtuman taiteellisena johtajana.[4]

Sävellyksiä

  • Folkmoods West, big bandille ja JPP-yhtyeelle, 1993
  • harmonikkakonsertto, 2002
  • Sinfonia Concertante, harmonikalle ja big bandille, 2003
  • musiikki teokseen Laulu tulipunaisesta kukasta, 2003
  • Valkoinen peura, musiikkilegenda, 2004
  • Moraine, BBC:n sinfoniaorkesterille ja JPP-yhtyeelle, 2004
  • barokkiviulukonsertto, 2006
  • Metsäooppera, 2006
  • Concerto Grosso, 2007
  • Tuuli ihollasi (solisti H. Ilmolahti), CD-kokonaisuus, 2008
  • Sketches from Folkscenes, Australian kamariorkesterille, 2009
  • Vaaleat pilvet, Jyväskylän Bug Bandille, 2009
  • Tangato Grosso, Guardia Nuevalle, 2009
  • Jousikvartetot 1-2-3, Meta 4-, Felis, ja Kamuskvartetille, 2010–2013
  • Unenpoika, Sommelolle, 2010
  • viulukonsertto nro 2, 2011
  • mandoliinokonsertto, 2014
  • sovituksia Kronos-kvartetille ja Kimmo Pohjoselle, 2014

Lähde[1]

Lähteet

  1. ↑ a b c d Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on. Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 37. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
  2. ↑ Taiteilijaprofessorit Taiteen edistämiskeskus. Arkistoitu 9.8.2015. Viitattu 13.8.2015.
  3. ↑ Timo Alakotila Curriculum Vitae Timo Alakotilan verkkosivut. Viitattu 13.8.2015.
  4. ↑ Kaukas EloFolk Kaukas EloFolk. Viitattu 12.9.2024.

Aiheesta muualla