Tirso de Molina

Nykymaailmassa Tirso de Molina on jatkuvasti kiinnostava aihe ja se kattaa monenlaisia ​​näkökohtia. Yhteiskuntavaikutuksestaan ​​globaaliin talouteen Tirso de Molina:stä on tullut jokapäiväisten keskustelujen keskipiste. Rajat ja kulttuurit ylittävällä vaikutuksella Tirso de Molina on asettanut itsensä relevantiksi ja jatkuvasti kehittyväksi aiheeksi. Tässä artikkelissa tutkimme erilaisia ​​näkökulmia ja lähestymistapoja, jotka liittyvät Tirso de Molina:een, tavoitteena ymmärtää sen merkitys nykyisessä kontekstissa ja sen ennusteet tulevaisuutta varten.

Tirso de Molina.

Tirso de Molina (oikealta nimeltään Fray Gabriel Téllez; 24. maaliskuuta 1579 Madrid – 20. helmikuuta 1648 Soria) oli espanjalainen kirjailija ja munkki.[1][2]

Gabriel Téllez toimi munkkina Orden de la Merced -nimisessä veljeskunnassa Toledossa ja muuallakin. Myöhemmin hän sai Kastiliassa huomattavan luostarilaitoksen johtajatehtävän. Kun paljastui että hän kirjoitti papintoimensa lisäksi jopa komedioita, hän joutui kiihkouskovaisten vainon kohteeksi ja hänet karkotettiin kahdesti Madridista. Hänen teksteissään piikiteltiin aatelistoa ja nousukkaita, mikä ärsytti jopa hoviväkeä. Tämän vuoksi hän jätti kirjoittamisen useiksi vuosiksi. [1]

Tirso de Molinan huomattavimmat proosateokset ovat Los cigarrales de Toledo (Toledon puutarhat), joka koostuu kevyistä tapainkuvauksista, ja Deleitar aprovechando (Huvi ja hyöty), joka sisältää vakavia moraalisia kertomuksia. Näytelmäkirjailijana Tirso de Molina oli omaperäinen. Hän perusti näytelmänsä oman aikansa “uuden draaman” oppiin, jossa pyrittiin eroon vanhan tyylin kaavamaisesta draamasta. [1] Hän kirjoitti noin 400 näytelmää, joista on säilynyt 86.[3]

Tirson pääteos on näytelmä El burlador de Sevilla y el convidado de piedra (Sevillan viettelijä ja kivinen vieras) vuodelta 1630. Sen päähenkilö on Don Juan. Näytelmässä hän on hidalgo, joka voimantunnossaan kohottaa itsensä yli-ihmiseksi mutta jonka on lopulta tunnustettava voimiensa rajallisuus. Hän on henkisesti kypsymätön ja kyltymättömän nautinnonhaluinen. Naisia kohtaan hän on vastuuntunnoton ja ylimielinen. Näytelmän naishahmot ovat aidon vereviä ja elämänläheisiä. He antavat kuitenkin miehen pettää itseään. Kirjailija kuvaa avioliiton ulkopuoliset suhteet epätäydellisinä, kun taas avioliitto tarjoaa paremman suhteen. Luultavasti kirjailija on saanut teokseensa aineksia rippituolista, jossa hän on rippi-isänä kuunnellut seurakuntalaisten selostuksia elämästään ja syntiinlankeemuksistaan. [1]

Suomennettu tuotanto

Lähteet

  1. ↑ a b c d Otavan suuri ensyklopedia, 9. osa (Sukunimi – turbiini), s. 7196, art. Tirso de Molina. (Lähteessä syntymävuosi 1584) Otava, 1981. ISBN 951-1-05957-2
  2. ↑ Gabriel Téllez. Diccionario biográfico España. Real Academia de la Historia (espanjaksi)
  3. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Tirso de Molina”, Otavan kirjallisuustieto, s. 785. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  4. ↑ Molina, Tirso de, ilona, tinfo.fi, viitattu 15.10.2021